Wednesday, March 21, 2007
Matematiikan vaikeudesta
Vaalit ovat ohi, ja kuten tavallista tyytymättömyyden aiheita oli vaaleissa monia. Vaalien ajankohta oli väärä, koska helmikuussa on kylmä kampanjoida. Asiakysymyksistä ei keskusteltu tarpeeksi tai sitten niistä jankutettiin kyllästymiseen asti. Mainokset olivat huonoja, ehdokkaat mitäänsanomattomia ja heidän tarjoamansa makkara ja kahvi joko liian kylmää tai kuumaa. Gallupejakin oli kahdella tapaa vääriä: niitä jotka olivat liian oikeassa ja niitä jotka olivat liian väärässä.
Näille ongelmille saa tietysti nauraa, mutta kun joku saa päähänsä, että vaaleissa meni läpi kokonaan väärät ehdokkaat, on syytä venyttää vakavampaa ilmettä naamalleen. Vaalitapaa muutettaessa poliitikoilla on nimittäin ajettavanaan niin monia keskenään ristiriitaisia etuja, että tuosta korjausoperaatiosta ei voi seurata mitään hyvää. Matematiikka ja numerot kun ovat poliitikoille ylipäätäänkin liian vaikeita.
Vaalijärjestelmässämme on puutteita, ja yksi niistä on laskentatapa, joka on monille liian vaikea käsittää. Ehdokkaiden läpimenon kannalta ongelma on kuitenkin ennenkaikkea maantieteellinen, ei se että isot puolueet hyötyisivät pienien kustannuksella. Eduskuntammehan on aina ollut täynnä pienpuolueita, joiden ainoa tarkoitus on ollut tarjota julkisuusterapiaa narsistisesta luonnehäiriöstä kärsiville pikkupoliitikoille, joiden rahkeet eivät riitä merkittävän aseman saavuttamiseen ompeluseuroja suuremmassa porukassa. Suoremmalla vaalitavalla näitä yhden miehen ja puolikkaan ajatuksen puolueita olisi eduskunnassa kymmenen lisää.
Demokratialle riittäisi vallan hyvin, että olisi kaksi vaihtoehtoa, jotka olisivat aidosti asioista eri mieltä. Niitä pienemmät porukat saisivat sitten parantaa maailmaa vaikkapa taloyhtiöiden kokouksissa. Pienpuolueiden puolustajien kannattaa myös huomata, että pikkupuolueet ovat vain keino marginalisoida yhteiskuntarauhan kannalta kiusalliset mielipiteet kauaksi vallan keskiöstä. Niin kauaksi että ne voidaan huoletta sivuuttaa silloin kun todellisia päätöksiä tehdään.
Näille ongelmille saa tietysti nauraa, mutta kun joku saa päähänsä, että vaaleissa meni läpi kokonaan väärät ehdokkaat, on syytä venyttää vakavampaa ilmettä naamalleen. Vaalitapaa muutettaessa poliitikoilla on nimittäin ajettavanaan niin monia keskenään ristiriitaisia etuja, että tuosta korjausoperaatiosta ei voi seurata mitään hyvää. Matematiikka ja numerot kun ovat poliitikoille ylipäätäänkin liian vaikeita.
Vaalijärjestelmässämme on puutteita, ja yksi niistä on laskentatapa, joka on monille liian vaikea käsittää. Ehdokkaiden läpimenon kannalta ongelma on kuitenkin ennenkaikkea maantieteellinen, ei se että isot puolueet hyötyisivät pienien kustannuksella. Eduskuntammehan on aina ollut täynnä pienpuolueita, joiden ainoa tarkoitus on ollut tarjota julkisuusterapiaa narsistisesta luonnehäiriöstä kärsiville pikkupoliitikoille, joiden rahkeet eivät riitä merkittävän aseman saavuttamiseen ompeluseuroja suuremmassa porukassa. Suoremmalla vaalitavalla näitä yhden miehen ja puolikkaan ajatuksen puolueita olisi eduskunnassa kymmenen lisää.
Demokratialle riittäisi vallan hyvin, että olisi kaksi vaihtoehtoa, jotka olisivat aidosti asioista eri mieltä. Niitä pienemmät porukat saisivat sitten parantaa maailmaa vaikkapa taloyhtiöiden kokouksissa. Pienpuolueiden puolustajien kannattaa myös huomata, että pikkupuolueet ovat vain keino marginalisoida yhteiskuntarauhan kannalta kiusalliset mielipiteet kauaksi vallan keskiöstä. Niin kauaksi että ne voidaan huoletta sivuuttaa silloin kun todellisia päätöksiä tehdään.
Labels: Rakkikoira räksyttää
