Saturday, May 28, 2005
Sanomalehti kohta arvossaan (julkaistu Porin Sanomissa 29.5.2005)
En erityisemmin pidä jyrsijöistä. Kanit menettelevät mutta hamsterit ja marsut tuovat mieleeni hiiret ja rotat, ja ne taas tuovat minulle mielleyhtymiä, jotka on parempi jättää kertomatta. Mutta hamsterin inhimillinen vastine, tuo kesähelteelläkin villapipoon pukeutunut ja kävelykepin kanssa raivoisasti alennuskahvipaketista taisteleva mummo, on aina saanut kaiken sympatiani.
Sympatiaani nuo alennusmyyntien ilopillerit eivät saa pelkästään siksi, että otsalohkoon iskeytyvässä kävelykepissä on jotain niin tavattoman herttaista vaan siksi, että heillä on jokin syy hamstraukseensa. Me nuoremmathan haalimme tavaraa vain ostamisen ilosta, mutta näille enemmän elämää nähneille on täyttä realismia sellainenkin ajatus, että tavara loppuu, ja siksi sitä on ostettava silloin kun sitä on edulliseen hintaan saatavilla. Tätä empiiristä kokemusta tavaran loppumisesta minä joskus markettien hyörinässä näiltä vanhemmilta ihmisiltä kadehdin.
Nyt saattaa kuitenkin käydä niin, että meillä reilusti sota-ajan jälkeenkin syntyneillä on mahdollisuus kokea kituuttamisen riemu. Uhkaahan paperitehtaiden alasajo viedä meiltä sellaisenkin itsestäänselvyyden kuin vessapaperin. En toki usko, että paperi kokonaan tästä maasta loppuisi, mutta kyllä jokin vähäisempikin katkos jakelussa saattaa joksikin aikaa tyhjentää kaupan hyllyt, kun katuviisaat vanhukset kauppiaiden vakuutteluista huolimatta ryntäävät kahmimaan ostoskärryihinsä kaikkea mikä edes muistuttaa vessapaperirullaa.
Toki minulla on käytännöllisempiäkin syitä toivoa vessapaperin loppumista. Haluaahan kolumnistikin tuntea joskus itsensä hyödylliseksi. Siksi olenkin jo parin viikon ajan kehottanut kaikkia ystäviäni säästämään seuraavan kolumnini. Kun he ovat tivanneet syytä tuohon, olen vain vastannut monimielisesti, että tämän kirjoituksen kaikki käyttötarkoitukset saattavat paljastua vasta lähiviikkojen kuluessa.
Sympatiaani nuo alennusmyyntien ilopillerit eivät saa pelkästään siksi, että otsalohkoon iskeytyvässä kävelykepissä on jotain niin tavattoman herttaista vaan siksi, että heillä on jokin syy hamstraukseensa. Me nuoremmathan haalimme tavaraa vain ostamisen ilosta, mutta näille enemmän elämää nähneille on täyttä realismia sellainenkin ajatus, että tavara loppuu, ja siksi sitä on ostettava silloin kun sitä on edulliseen hintaan saatavilla. Tätä empiiristä kokemusta tavaran loppumisesta minä joskus markettien hyörinässä näiltä vanhemmilta ihmisiltä kadehdin.
Nyt saattaa kuitenkin käydä niin, että meillä reilusti sota-ajan jälkeenkin syntyneillä on mahdollisuus kokea kituuttamisen riemu. Uhkaahan paperitehtaiden alasajo viedä meiltä sellaisenkin itsestäänselvyyden kuin vessapaperin. En toki usko, että paperi kokonaan tästä maasta loppuisi, mutta kyllä jokin vähäisempikin katkos jakelussa saattaa joksikin aikaa tyhjentää kaupan hyllyt, kun katuviisaat vanhukset kauppiaiden vakuutteluista huolimatta ryntäävät kahmimaan ostoskärryihinsä kaikkea mikä edes muistuttaa vessapaperirullaa.
Toki minulla on käytännöllisempiäkin syitä toivoa vessapaperin loppumista. Haluaahan kolumnistikin tuntea joskus itsensä hyödylliseksi. Siksi olenkin jo parin viikon ajan kehottanut kaikkia ystäviäni säästämään seuraavan kolumnini. Kun he ovat tivanneet syytä tuohon, olen vain vastannut monimielisesti, että tämän kirjoituksen kaikki käyttötarkoitukset saattavat paljastua vasta lähiviikkojen kuluessa.
Thursday, May 05, 2005
Pintapuolisesti netistä (julkaistu Satakunnan Kansassa 5.5.2005)
Toimittanut Johanna Sinisalo: Verkon silmässä. Tammi 2005
Verkon silmässä on antologia, jonka kertomukset ainakin jossain määrin käsittelevät internetiä. Antologian toimittanut Johanna Sinisalo miettiikin esipuheessaan, miten internet on muuttanut elämäämme, ja tähän kysymykseen Verkon silmässä -antologia antaakin jonkinmoisen vastauksen. Ihmisten välinen kommunikaatio hoituu nimittäin kertomuksissa pääosin sähköpostilla, ja kun joku kertomusten henkilöistä tarvitsee lisätietoa jostain asiasta, ei hän suinkaan kirjastoon ryntää vaan hiirensä ja näppäimistönsä ääreen.
Harvassa ovat kuitenkin ne kertomukset, joissa internet olisi muutakin kuin pelkkä tekninen apuväline ja joissa yritettäisiin antaa internetille merkityksiä, jotka olisivat jotain ilmeisintä vaihtoehtoa enemmän. Johanna Sinisalo tosin yrittää hahmottaa raikkaan lapsikertojansa suulla internetille entistä kokonaisvaltaisempaa muotoa, ja esimerkiksi Jouko Sirolaa ja Markku Pääskystä lukiessa tuntuu ajoittain kuin novellin sijasta olisikin sukeltanut syvälle virtuaalitodellisuuden syövereihin.
Valitettavan moni antologian kirjoittajista kuitenkin näkee internetin lähinnä seksin ja pornon hankkimisvälineenä. Esimerkiksi Sofi Oksasen Neiti Penetree rämpii niin syvällä todellisuus vastaan internet kliseissään, ettei edes Anni Polvan Tiina taitaisi niin jäykästä asetelmallisuudesta kunnialla selvitä. Muutenkin tekniikan kehittyminen näyttää antologiassa pääosin vain nurjat puolensa. Tekniikkaa käytetään lähinnä ihmisten valvomiseen ja hallintaan, ja parhaimmillaankin se tarjoaa vain halpaa eskapismia.
Kokoelman parhaat lukuhetket tarjoavat Jari Järvelä ja Jyrki Vainonen. Kertomuksessa Hyvien ihmisten seura Järvelä vihkii lukijansa puhelimessa toimivien asiakaspalveluiden saloihin ja Vainonen huomauttaa kertomuksessaan Pyhän Leon ihme, että tarinan hyvyys on kuitenkin aina sen totuudellisuutta tärkeämpi, ja tarinoistahan se maailma kuitenkin syntyy. Puhutaan sitten internetistä tai tästä meidän "todellisesta" maailmastamme.
Verkon silmässä on antologia, jonka kertomukset ainakin jossain määrin käsittelevät internetiä. Antologian toimittanut Johanna Sinisalo miettiikin esipuheessaan, miten internet on muuttanut elämäämme, ja tähän kysymykseen Verkon silmässä -antologia antaakin jonkinmoisen vastauksen. Ihmisten välinen kommunikaatio hoituu nimittäin kertomuksissa pääosin sähköpostilla, ja kun joku kertomusten henkilöistä tarvitsee lisätietoa jostain asiasta, ei hän suinkaan kirjastoon ryntää vaan hiirensä ja näppäimistönsä ääreen.
Harvassa ovat kuitenkin ne kertomukset, joissa internet olisi muutakin kuin pelkkä tekninen apuväline ja joissa yritettäisiin antaa internetille merkityksiä, jotka olisivat jotain ilmeisintä vaihtoehtoa enemmän. Johanna Sinisalo tosin yrittää hahmottaa raikkaan lapsikertojansa suulla internetille entistä kokonaisvaltaisempaa muotoa, ja esimerkiksi Jouko Sirolaa ja Markku Pääskystä lukiessa tuntuu ajoittain kuin novellin sijasta olisikin sukeltanut syvälle virtuaalitodellisuuden syövereihin.
Valitettavan moni antologian kirjoittajista kuitenkin näkee internetin lähinnä seksin ja pornon hankkimisvälineenä. Esimerkiksi Sofi Oksasen Neiti Penetree rämpii niin syvällä todellisuus vastaan internet kliseissään, ettei edes Anni Polvan Tiina taitaisi niin jäykästä asetelmallisuudesta kunnialla selvitä. Muutenkin tekniikan kehittyminen näyttää antologiassa pääosin vain nurjat puolensa. Tekniikkaa käytetään lähinnä ihmisten valvomiseen ja hallintaan, ja parhaimmillaankin se tarjoaa vain halpaa eskapismia.
Kokoelman parhaat lukuhetket tarjoavat Jari Järvelä ja Jyrki Vainonen. Kertomuksessa Hyvien ihmisten seura Järvelä vihkii lukijansa puhelimessa toimivien asiakaspalveluiden saloihin ja Vainonen huomauttaa kertomuksessaan Pyhän Leon ihme, että tarinan hyvyys on kuitenkin aina sen totuudellisuutta tärkeämpi, ja tarinoistahan se maailma kuitenkin syntyy. Puhutaan sitten internetistä tai tästä meidän "todellisesta" maailmastamme.
