Sunday, February 25, 2007
VAALIKONEET VALLAN KAHVASSA (julkaistu Porin Sanomissa 24.2.2007)
Vaalikoneet ovat olleet ilonamme jo useiden vaalien ajan. Minäkin olen niitä säännöllisesti testaillut, ja aina kone on tarjonnut minulle ehdokasta, jota en suin surminkaan suostuisi äänestämään. Tosin koneiden puolustukseksi on sanottava, että useimmiten minun ja koneiden minulle tarjoamien ehdokkaiden väliset mielipideyhteneväisyydet ovat olleet lähinnä marginaalisia. Eli paremman puutteessa kone on kehottanut minua äänestämään ehdokasta, jonka kanssa en ole ollut kaikesta täysin eri mieltä. Ilmeisesti tuo kertoo ehdokkaiden lisäksi jotain myös minusta.
Vaalikoneet ovat kuitenkin minusta tavattoman kiinnostava ilmiö. On jännittävää, että itsenäisen ajattelun sijasta meidän halutaan turvautuvan jonkun insinöörioppilaan puhdetöinään rakentamaan tietokoneohjelmaan. Mielenkiintoni lisääntyy entisestään kun katson, ketkä näitä vaalikoneita meille oikein tarjoavat, sillä lehtitalojen ja muun median leikkikalujahan nämä ovat. Eli käytännössä tahot joiden pitäisi palvella tiedonvälitystä, ehkä jopa kannustaa ihmisiä ajattelemaan, korvaavat kriittisen analyysin kymmenellä irrelevantilla kysymyksentapaisella ja käyttävät säästyneen ajan ja rahan Idols-ehdokkaiden syvähaastatteluihin. Tiedä sitten johtuuko tämä toimituksien laiskuudesta ja kyvyttömyydestä vai onko tässä myös vaikuttamassa käsitys suomalaisten äänestäjien kehitysasteesta?
Uskon kuitenkin että näistä kyhäelmistä voisi olla kehitettävissä jotain toimivaakin. Ehkä jo muutaman vuoden päästä voisimme korvata koko poliittisen päätöksentekojärjestelmämme koneella, joka osaisi generoida kansalaisten joskus niin sekavatkin mielipiteet selkeiksi prosenttiluvuiksi, joiden pohjalta sitten toimittaisiin. Olisihan se komeaa kun ehdokkaina olisi pelkkiä koneita, ja äänestäjä voisi tehdä valinnan selkeän tuoteselosteen pohjalta.
Vaalikoneet ovat kuitenkin minusta tavattoman kiinnostava ilmiö. On jännittävää, että itsenäisen ajattelun sijasta meidän halutaan turvautuvan jonkun insinöörioppilaan puhdetöinään rakentamaan tietokoneohjelmaan. Mielenkiintoni lisääntyy entisestään kun katson, ketkä näitä vaalikoneita meille oikein tarjoavat, sillä lehtitalojen ja muun median leikkikalujahan nämä ovat. Eli käytännössä tahot joiden pitäisi palvella tiedonvälitystä, ehkä jopa kannustaa ihmisiä ajattelemaan, korvaavat kriittisen analyysin kymmenellä irrelevantilla kysymyksentapaisella ja käyttävät säästyneen ajan ja rahan Idols-ehdokkaiden syvähaastatteluihin. Tiedä sitten johtuuko tämä toimituksien laiskuudesta ja kyvyttömyydestä vai onko tässä myös vaikuttamassa käsitys suomalaisten äänestäjien kehitysasteesta?
Uskon kuitenkin että näistä kyhäelmistä voisi olla kehitettävissä jotain toimivaakin. Ehkä jo muutaman vuoden päästä voisimme korvata koko poliittisen päätöksentekojärjestelmämme koneella, joka osaisi generoida kansalaisten joskus niin sekavatkin mielipiteet selkeiksi prosenttiluvuiksi, joiden pohjalta sitten toimittaisiin. Olisihan se komeaa kun ehdokkaina olisi pelkkiä koneita, ja äänestäjä voisi tehdä valinnan selkeän tuoteselosteen pohjalta.
Labels: Rakkikoira räksyttää
