Thursday, February 01, 2007
Onni on elämän näköinen kiiltokuva (julkaistu Satakunnan Kansassa 8.1.2007)
Päivi Alasalmi: Tuo tumma nainen. Gummerus 2006
Päivi Alasalmen Tuo tumma nainen alkaa kuin lifestyle-ohjelman insertti. On talo, joka on kuin suoraan satukirjasta. Sitä ympäröi rönsyilevä mutta hyvin hoidettu puutarha ja talossa asuu miltei täydellinen perhe.
Talothan ovat ennenkin olleet Alasalmelle jonkinlaisia onnen kulisseja. Onnellisissa ihmisissä täydellisessä tiilitalossa asunut onni ei kestänyt ulkomaailman kohtaamista, ja Alasalmen tähän asti parhaassa teoksessa Vainolassa viihdekirjallisuudesta karannut kartano näytti ainakin ensin tarjoavan mahdollisuuden ikuiseen onneen.
Talot ovat siis olleet Alasalmelle kulisseja eivät koteja, ja niin on myös Tuo tumma nainen -romaanissa. Onnellisuus on romaanin henkilöille kuin näytelmää tai elämää etäisesti muistuttava kiiltokuva, joka tulee todeksi, kunhan riittävän moni uskoo siihen. Siksi epämiellyttävät asiat on kätkettävä.
Satukirjan taloa emännöivällä Helenalla on oma pieni salaisuutensa. Mutta taloon hivuttautuvalla miniällä Pauliinalla on kätkettävänään kokonainen menneisyys, joka ei satumaisen onnelliseen taloon mahdu ilman, että monen asian ja ihmisen on mentävä rikki sitä ennen.
Salaisuuksien lisäksi Helenan ja Pauliinan kohtaamisessa kohtaavat myös unelmat. Helena on jo lähes saavuttanut unelmansa, vain maalaistalo Toscanassa puuttuu siitä vielä. Ankean lapsuuden eläneen Pauliinan unelma on kuitenkin niin päällekkäinen Helenan unelman kanssa, että molemmat eivät voi yhtä aikaa toteutua.
Ennenkaikkea kumpikin nainen tavoittelee onnellisuutta, ja nimenomaan onnellisuutta, joka sellaisenaan sopisi jo siihen mainittuun television lifestyle-ohjelmaan. Elämä on romaanin naisille näytteilläoloa: alastonkuva Pauliinasta löytää heti paikkansa appivanhempien seinältä ja Helena vaalii suurimpana aarteenaan sukukirjaa, josta hän asianmukaisen hillitysti esittelee esi-isiensä elämäntarinoita.
Sujuva ja
viihdyttävä romaani
Romaanin miehet taas tuntuvat elävän onnellisuutta sen kummemmin miettimättä. Helenan aviomies Hannu on olemassa lähinnä tehdäkseen Helenan onnelliseksi, ja heidän poikansa Ohto on Pauliinalle silta hänen kaipaamaansa onneen. Ohto tosin saa Pauliinalta vastineeksi ylimaallisen hyvää seksiä, mutta mitä Hannu saa palkkioksi roolistaan onnellisen perheen onnellisena isänä jää aika epäselväksi.
Romaanin rakennekin tuntuisi vihjaavan, että miesten asenne elämään on naisia konkreettisempi. Helena ja Pauliina kertovat omia käsityksiään, tulkintojaan maailmasta, mutta Ohton tehtävänä on tuoda romaaniin ne totuudet, jotka avaavat tarinan kaikki tasot lukijalle.
Tälläistä sukupuolisidonnaista onnellisuuskäsityksen kuvausta lukisi mielellään ironisena kommenttina sukupuolten välisiin rooleihin, mutta mikäli se on ollut Alasalmen tarkoituksena, ei ironia ainakaan tätä lukijaa tavoittanut. Minulle Tuo tumma nainen oli viihdyttävä ja aavistuksen jännittäväkin kertomus naisesta, joka on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen aviomiehen, lapsia ja kauniin talon.
Viihdyttävyys ja jännittävyys eivät toki ole huonoja avuja romaanille, mutta jotain enemmän on Alasalmen kirjoista tottunut saamaan. Alasalmelle tyypillistä vinoa lähestymistapaa kirjallisuuden lajityyppeihinkään kun ei romaanista tällä kertaa löydä.
Päivi Alasalmen Tuo tumma nainen alkaa kuin lifestyle-ohjelman insertti. On talo, joka on kuin suoraan satukirjasta. Sitä ympäröi rönsyilevä mutta hyvin hoidettu puutarha ja talossa asuu miltei täydellinen perhe.
Talothan ovat ennenkin olleet Alasalmelle jonkinlaisia onnen kulisseja. Onnellisissa ihmisissä täydellisessä tiilitalossa asunut onni ei kestänyt ulkomaailman kohtaamista, ja Alasalmen tähän asti parhaassa teoksessa Vainolassa viihdekirjallisuudesta karannut kartano näytti ainakin ensin tarjoavan mahdollisuuden ikuiseen onneen.
Talot ovat siis olleet Alasalmelle kulisseja eivät koteja, ja niin on myös Tuo tumma nainen -romaanissa. Onnellisuus on romaanin henkilöille kuin näytelmää tai elämää etäisesti muistuttava kiiltokuva, joka tulee todeksi, kunhan riittävän moni uskoo siihen. Siksi epämiellyttävät asiat on kätkettävä.
Satukirjan taloa emännöivällä Helenalla on oma pieni salaisuutensa. Mutta taloon hivuttautuvalla miniällä Pauliinalla on kätkettävänään kokonainen menneisyys, joka ei satumaisen onnelliseen taloon mahdu ilman, että monen asian ja ihmisen on mentävä rikki sitä ennen.
Salaisuuksien lisäksi Helenan ja Pauliinan kohtaamisessa kohtaavat myös unelmat. Helena on jo lähes saavuttanut unelmansa, vain maalaistalo Toscanassa puuttuu siitä vielä. Ankean lapsuuden eläneen Pauliinan unelma on kuitenkin niin päällekkäinen Helenan unelman kanssa, että molemmat eivät voi yhtä aikaa toteutua.
Ennenkaikkea kumpikin nainen tavoittelee onnellisuutta, ja nimenomaan onnellisuutta, joka sellaisenaan sopisi jo siihen mainittuun television lifestyle-ohjelmaan. Elämä on romaanin naisille näytteilläoloa: alastonkuva Pauliinasta löytää heti paikkansa appivanhempien seinältä ja Helena vaalii suurimpana aarteenaan sukukirjaa, josta hän asianmukaisen hillitysti esittelee esi-isiensä elämäntarinoita.
Sujuva ja
viihdyttävä romaani
Romaanin miehet taas tuntuvat elävän onnellisuutta sen kummemmin miettimättä. Helenan aviomies Hannu on olemassa lähinnä tehdäkseen Helenan onnelliseksi, ja heidän poikansa Ohto on Pauliinalle silta hänen kaipaamaansa onneen. Ohto tosin saa Pauliinalta vastineeksi ylimaallisen hyvää seksiä, mutta mitä Hannu saa palkkioksi roolistaan onnellisen perheen onnellisena isänä jää aika epäselväksi.
Romaanin rakennekin tuntuisi vihjaavan, että miesten asenne elämään on naisia konkreettisempi. Helena ja Pauliina kertovat omia käsityksiään, tulkintojaan maailmasta, mutta Ohton tehtävänä on tuoda romaaniin ne totuudet, jotka avaavat tarinan kaikki tasot lukijalle.
Tälläistä sukupuolisidonnaista onnellisuuskäsityksen kuvausta lukisi mielellään ironisena kommenttina sukupuolten välisiin rooleihin, mutta mikäli se on ollut Alasalmen tarkoituksena, ei ironia ainakaan tätä lukijaa tavoittanut. Minulle Tuo tumma nainen oli viihdyttävä ja aavistuksen jännittäväkin kertomus naisesta, joka on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen aviomiehen, lapsia ja kauniin talon.
Viihdyttävyys ja jännittävyys eivät toki ole huonoja avuja romaanille, mutta jotain enemmän on Alasalmen kirjoista tottunut saamaan. Alasalmelle tyypillistä vinoa lähestymistapaa kirjallisuuden lajityyppeihinkään kun ei romaanista tällä kertaa löydä.
Labels: Puhetta kirjallisuudesta
