Tuesday, February 27, 2007
Epäkirjallisuuden riemuvoitto (julkaistu Satakunnan Kansassa 26.2.2007)
Hannu Luntiala: Viimeiset viestit. Tammi 2006
Hannu Luntialan romaani Viimeiset viestit on kertomus suuren kansainvälisen ohjelmistoyrityksen suomalaisesta johtajasta, joka jättää oravanpyörän ja lähtee etsimään itseään kesään valmistautuvasta Euroopasta. Vähitellen kuitenkin paljastuu, että matkalla saattaa olla muitakin motiiveja, ja romaanista muotoutuu jotain muuta kuin alkuasetelma antaa ymmärtää.
Erikoiseksi romaanin tekee se, että se koostuu kokonaan päähenkilön lähettämistä ja vastaanottamista tekstiviesteistä, ja kustantaja ilmoittaakin teoksen olevan maailman ensimmäinen tekstiviestiromaani. Haluan ottaa kustantajan ilmoituksen totena ja luovun kaikista yrityksistä todistaa se vääräksi, sillä tuntuisi liian julmalta riistää romaanilta sen ainut ansio. Yhtään kiinnostavaa henkilöä, lausetta tai muutakaan kirjallisuudelta perinteisesti edellytettävää osa-aluetta romaani ei nimittäin sisällä.
Toki kirjan tekstiviesteistä voi mielessään rakentaa ihan ehyen ja jollakin tapaa mielenkiintoisenkin kertomuksen, mutta jos tämä katsotaan riittäväksi, voidaan kai alkaa julkaista synopsiksiakin romaaneina. Itsekin aloin välittömästi suunnitella ´´maailman ensimmäistä kauppalappuromaania´´, joka päähenkilön kirjoittamien ostoslistojen kautta ´´kertoo traagisen rakkauskertomuksen globalisaation varjostamasta maailmasta. ´´
Joku varmasti löytää Luntialan täydellisestä flopista ansioitakin. Senhän voisi vaikka väittää kuvastavan nerokkaasti tekniikan ylikorostunutta asemaa nykyajassa. Minulle Viimeiset viestit -romaani on kuitenkin vain surullinen osoitus siitä, millainen asema kaunokirjallisuudella kustannusbisneksessä tänä päivänä on.
Hannu Luntialan romaani Viimeiset viestit on kertomus suuren kansainvälisen ohjelmistoyrityksen suomalaisesta johtajasta, joka jättää oravanpyörän ja lähtee etsimään itseään kesään valmistautuvasta Euroopasta. Vähitellen kuitenkin paljastuu, että matkalla saattaa olla muitakin motiiveja, ja romaanista muotoutuu jotain muuta kuin alkuasetelma antaa ymmärtää.
Erikoiseksi romaanin tekee se, että se koostuu kokonaan päähenkilön lähettämistä ja vastaanottamista tekstiviesteistä, ja kustantaja ilmoittaakin teoksen olevan maailman ensimmäinen tekstiviestiromaani. Haluan ottaa kustantajan ilmoituksen totena ja luovun kaikista yrityksistä todistaa se vääräksi, sillä tuntuisi liian julmalta riistää romaanilta sen ainut ansio. Yhtään kiinnostavaa henkilöä, lausetta tai muutakaan kirjallisuudelta perinteisesti edellytettävää osa-aluetta romaani ei nimittäin sisällä.
Toki kirjan tekstiviesteistä voi mielessään rakentaa ihan ehyen ja jollakin tapaa mielenkiintoisenkin kertomuksen, mutta jos tämä katsotaan riittäväksi, voidaan kai alkaa julkaista synopsiksiakin romaaneina. Itsekin aloin välittömästi suunnitella ´´maailman ensimmäistä kauppalappuromaania´´, joka päähenkilön kirjoittamien ostoslistojen kautta ´´kertoo traagisen rakkauskertomuksen globalisaation varjostamasta maailmasta. ´´
Joku varmasti löytää Luntialan täydellisestä flopista ansioitakin. Senhän voisi vaikka väittää kuvastavan nerokkaasti tekniikan ylikorostunutta asemaa nykyajassa. Minulle Viimeiset viestit -romaani on kuitenkin vain surullinen osoitus siitä, millainen asema kaunokirjallisuudella kustannusbisneksessä tänä päivänä on.
Labels: Puhetta kirjallisuudesta
