Monday, January 08, 2007
Wannabe-juntin sielunmaisemaa (julkaistu Satakunnan Kansassa 28.4.2006)
Ruben Stiller: Suomi Finland. Teos 2006
Ruben Stillerin kirjoituskokoelma Suomi Finland on kovin kirjoittajansa näköinen kirja. Se mesoaa Ruben Stillerille tärkeistä asioista eikä välitä pätkääkään siitä, onko kirjoituksilla lukijoille mitään annettavaa.
Näkökulmat aiheisiin ovat vielä usein niin ennalta arvattavia, että yllätysmomentteja ei ole lukijalle sitäkään kautta tarjolla. Sauvakävely ja verkkarit ovat in, ja formulat ovat jotenkin epäilyttävää touhua. Eurooppalaisiksi haikailevat suomalaiset ovat poikkeuksellisen falskeja, kun taas junttia esittävä talk show -isäntä on ilmiselvästi hauska heppu. Sitten vielä sekaan vähän juutalaisuuden mukanaan tuomaa ulkopuolisuuden tunnetta, ja koko hässäkän päälle reilusti itseironiaa, niin siinähän se Suomi Finlandin resepti onkin.
Suomi Finlandin tarjoamaan lukukokemukseen voikin luottaa kuin pikaruokaravintolan standardihampurilaiseen. Jos olet tähän astikin pitänyt Ruben Stilleristä, sinulla on Suomi Finlandin ääressä luvassa äärettömän hauskat pari tuntia. Jos taas Stiller on ollut sinulle lähinnä median suoltamaa ylijäämäsaastetta, tähän kirjaan tuskin kannattaa kallisarvoisia lukuhetkiään tuhlata.
Suomi Finlandin kuluttajaystävällisyyteen on toki syynsä. Sen kirjoitukset on aiemmin julkaistu Imagessa ja Helsingin Sanomien Nyt -liitteessä. Näin ollen lukuprosessi on nyt kovin erilainen kuin tekstien alkuperäisessä julkaisuympäristössä. Onhan eri asia lukea hyvää vitsiä viisi minuuttia kerran viikossa kuin paukuttaa yhteenmenoon 220-sivua tekstiä, joka toistaa itseään enemmän kuin lukijan mielenterveys oikeastaan sallisi.
Toisinaan olenkin ihmetellyt kustantajien innokkuutta julkaista kolumneja ja ties mitä lehtiin kyhättyjä rykäisyjä kovissa kansissa. Hyväuskoisesti kuitenkin toivon, että näitä julkaisupäätöksiä ovat säätelemässä muutkin tekijät kuin pelkkä kolumnistin julkisuusarvo.
Ruben Stillerin kirjoituskokoelma Suomi Finland on kovin kirjoittajansa näköinen kirja. Se mesoaa Ruben Stillerille tärkeistä asioista eikä välitä pätkääkään siitä, onko kirjoituksilla lukijoille mitään annettavaa.
Näkökulmat aiheisiin ovat vielä usein niin ennalta arvattavia, että yllätysmomentteja ei ole lukijalle sitäkään kautta tarjolla. Sauvakävely ja verkkarit ovat in, ja formulat ovat jotenkin epäilyttävää touhua. Eurooppalaisiksi haikailevat suomalaiset ovat poikkeuksellisen falskeja, kun taas junttia esittävä talk show -isäntä on ilmiselvästi hauska heppu. Sitten vielä sekaan vähän juutalaisuuden mukanaan tuomaa ulkopuolisuuden tunnetta, ja koko hässäkän päälle reilusti itseironiaa, niin siinähän se Suomi Finlandin resepti onkin.
Suomi Finlandin tarjoamaan lukukokemukseen voikin luottaa kuin pikaruokaravintolan standardihampurilaiseen. Jos olet tähän astikin pitänyt Ruben Stilleristä, sinulla on Suomi Finlandin ääressä luvassa äärettömän hauskat pari tuntia. Jos taas Stiller on ollut sinulle lähinnä median suoltamaa ylijäämäsaastetta, tähän kirjaan tuskin kannattaa kallisarvoisia lukuhetkiään tuhlata.
Suomi Finlandin kuluttajaystävällisyyteen on toki syynsä. Sen kirjoitukset on aiemmin julkaistu Imagessa ja Helsingin Sanomien Nyt -liitteessä. Näin ollen lukuprosessi on nyt kovin erilainen kuin tekstien alkuperäisessä julkaisuympäristössä. Onhan eri asia lukea hyvää vitsiä viisi minuuttia kerran viikossa kuin paukuttaa yhteenmenoon 220-sivua tekstiä, joka toistaa itseään enemmän kuin lukijan mielenterveys oikeastaan sallisi.
Toisinaan olenkin ihmetellyt kustantajien innokkuutta julkaista kolumneja ja ties mitä lehtiin kyhättyjä rykäisyjä kovissa kansissa. Hyväuskoisesti kuitenkin toivon, että näitä julkaisupäätöksiä ovat säätelemässä muutkin tekijät kuin pelkkä kolumnistin julkisuusarvo.
