Jussi Aurén

Olen ollut murhemielellä viime päivinä. En siksi että minulla olisi mennyt mitenkään tavallista huonommin, vaan empaattisena miehenä olen murehtinut muiden murheita. Siis heidän joilla on taskussaan puolueen jäsenkirja.

Tekin olette varmasti huomanneet, että jäsenkirjan omistavilla on nykyään vakavia työllistymisongelmia. Ei riitä että on pätevä johonkin virkaan. Sen lisäksi on täytynyt käydä vielä niin hyvä säkä, että on jo vuosia sitten osannut valita taskuunsa oikeanlaisen jäsenkirjan. Paikalleen jämähtäneille tämä ei ole tietenkään mikään ongelma. Porissakin pärjää sujuvasti samalla jäsenkirjalla koko elämänsä. Mutta työvoiman liikkuvuutta tämä rajoittaa. Ei demarien jäsenkirjalla kepulaisenemmistöisen kaupungin pomoksi ruveta. Ihmettelenkin miksi tähän ongelmaan ei ole tartuttu, kun kuitenkin tavallisten duunareittenkin liikkuvuutta on ehdotettu helpotettavan kaikennäköisillä muuttoavustuksilla.

Tietenkin on niin, että suuret ajatukset tarvitsevat synnyttäjikseen suuria ajattelijoita. Eivät siihen tehtävään pysty mitkään tavalliset heinäluomat ja pekkariset. En nyt tässä yhteydessä viittaa suuriin ajattelijoihin ainoastaan viitatakseni itseeni vaan mielessäni on ennenkaikkea Satakunnan pieni suuri mies: Sampsa Kataja!

Sampsahan on tehnyt Satakunnan Kokoomuksesta jäsenkirjojen vaihtokauppaan erikoistuneen kirpputorin, jossa jäsenyyden vaihto käy kätevästi ilman turhia koukeroita. Alkuvaiheessa kirpputorin asiakkaiksi on lähinnä hakeutunut Helsinkiin töihin haikailevia naisihmisiä, mutta lopullisena tavoitteena on todellinen jäsenkirjatavaratalo, josta kuka tahansa voisi löytää nostetta uralleen ikään, sukupuoleen tai aatemaailmaan katsomatta.

Labels: Elämää Porissa