Monday, January 08, 2007
Paha, pahempi, nainen (julkaistu Satakunnan Kansassa 27.3.2006)
Intohimosta rikokseen: Naisen rikos. Gummerus 2006
Kun maamme kymmeneltä eturivin rikoskirjailijalta tilataan novelli aiheesta naisen rikos, ei ole tietenkään mitenkään erityisen ihmeellistä, että noista kymmenestä novellista syntyy varsin laadukas kokoelma. Siksi lieneekin viisainta todeta heti alkuun, että Intohimosta rikokseen -sarjan uusin osa Naisen rikos on pätevää luettavaa kannesta kanteen, ja siirtyä tutkimaan kokoelman kiinnostavampia ulottuvuuksia.
Viime vuosinahan rikoskirjallisuutemme on ollut huomattavasti kiinnostuneempi naisesta rikoksen ratkaisijana kuin sen tekijänä, kun taas joskus vuosia sitten paheelliset naiset olivat rikoskertomusten vakiokalustoa. Ilmeisesti aiheen lupaama mahdollisuus palata ajassa taaksepäin onkin innoittanut ainakin joitakin kirjailijoita, sillä esimerkiksi Tapani Bagge ja Harri Nykänen tyylittelevät novelliensa kohtalokkaat naiset niin makoisasti, että perinnetietoinen lukija huomaa tuntevansa nämä naiset jo muutaman ensimmäisen rivin luettuaan.
Seksuaalisen vetovoimansa hyväksikäyttäjien lisäksi kokoelma esittelee varsin kattavan otoksen myös muunlaisia rikoksiin sotkeutuneita naisia. Mukaan ovat mahtuneet muun muassa oikeudenmukaisuutta peräävä kostaja, häikäilemätön vaimo, gangsterinheila ja ihan tavallinen nainenkin, joka sattuman ilkikurisuuden vuoksi joutuu tappamaan ihmisen.
Naispoliisit ovat sen sijaan kokoelmassa harvemmassa, mikä tuntuisikin viittaavan siihen, että asetelmaa jossa nainen ratkoo naisen tekemää rikosta, ei pidetä kyllin kiinnostavana. Tuuli Rannikon novellissa Elämän varas on tosin ihan aidosti tutkimuksiin osaa ottava naispoliisi, mutta hänen vastustajanaan onkin sitten mies. Jarkko Sipilän novellissa Tukkijoki ylikonstaapeli Anna Joutsamo taas tuntuu olevan mukana lähinnä kermanvärisiä rintaliivejä esitelläkseen.
Kauimmas rikoskirjallisuuden perinteestä lipeää Matti Rönkä. Hänen novellissaan Helvi ja Veikko rikos saa niin arkipäiväisen esillepanon, että ainakin minä jäin kertomuksen luettuani miettimään, onko novellin rikollinen naisen sijasta elämä itse.
Kun maamme kymmeneltä eturivin rikoskirjailijalta tilataan novelli aiheesta naisen rikos, ei ole tietenkään mitenkään erityisen ihmeellistä, että noista kymmenestä novellista syntyy varsin laadukas kokoelma. Siksi lieneekin viisainta todeta heti alkuun, että Intohimosta rikokseen -sarjan uusin osa Naisen rikos on pätevää luettavaa kannesta kanteen, ja siirtyä tutkimaan kokoelman kiinnostavampia ulottuvuuksia.
Viime vuosinahan rikoskirjallisuutemme on ollut huomattavasti kiinnostuneempi naisesta rikoksen ratkaisijana kuin sen tekijänä, kun taas joskus vuosia sitten paheelliset naiset olivat rikoskertomusten vakiokalustoa. Ilmeisesti aiheen lupaama mahdollisuus palata ajassa taaksepäin onkin innoittanut ainakin joitakin kirjailijoita, sillä esimerkiksi Tapani Bagge ja Harri Nykänen tyylittelevät novelliensa kohtalokkaat naiset niin makoisasti, että perinnetietoinen lukija huomaa tuntevansa nämä naiset jo muutaman ensimmäisen rivin luettuaan.
Seksuaalisen vetovoimansa hyväksikäyttäjien lisäksi kokoelma esittelee varsin kattavan otoksen myös muunlaisia rikoksiin sotkeutuneita naisia. Mukaan ovat mahtuneet muun muassa oikeudenmukaisuutta peräävä kostaja, häikäilemätön vaimo, gangsterinheila ja ihan tavallinen nainenkin, joka sattuman ilkikurisuuden vuoksi joutuu tappamaan ihmisen.
Naispoliisit ovat sen sijaan kokoelmassa harvemmassa, mikä tuntuisikin viittaavan siihen, että asetelmaa jossa nainen ratkoo naisen tekemää rikosta, ei pidetä kyllin kiinnostavana. Tuuli Rannikon novellissa Elämän varas on tosin ihan aidosti tutkimuksiin osaa ottava naispoliisi, mutta hänen vastustajanaan onkin sitten mies. Jarkko Sipilän novellissa Tukkijoki ylikonstaapeli Anna Joutsamo taas tuntuu olevan mukana lähinnä kermanvärisiä rintaliivejä esitelläkseen.
Kauimmas rikoskirjallisuuden perinteestä lipeää Matti Rönkä. Hänen novellissaan Helvi ja Veikko rikos saa niin arkipäiväisen esillepanon, että ainakin minä jäin kertomuksen luettuani miettimään, onko novellin rikollinen naisen sijasta elämä itse.
