Monday, January 29, 2007
Murhia menneisyyden varjoista (julkaistu Satakunnan Kansassa 10.12.2006)
Colin Dexter: Kolmannen virstan arvoitus. Otava 2006. Suomentanut Ilkka Terho
Colin Dexterin Kolmannen virstan arvoitus on alkukielellä julkaistu kuudentena Morse-dekkarina, ja tässä teoksessa ylikomisario Morse ja hänen uskollinen apulaisensa Lewis ovat jo löytäneet ne ominaisuudet ja luonteenpiirteet, jotka ovat sittemmin tehneet heistä lukijoiden ja erityisesti tv-katselijoiden suosikkeja. Suomennosten varassa olevalle Morse-diggarille onkin vaikea suositella turvallisempaa luettavaa kuin Kolmannen virstan arvoitus.
Suositella kirjaa voi senkin vuoksi, että sen asema Morse-sarjassa on varsin keskeinen, vaikka se ei ehkä aivan sarjan parhaita teoksia olekaan. Kolmannen virstan arvoitulsessa valotetaan nimittäin niin Morsen aikanaan epäonnistuneita yliopisto-opintoja kuin hänen nuoruutensa rakkauselämäänsäkin, ja nämä takautumat syventävät sitä traagisen sankarin muistomerkkiä, joka Morsesta romaanisarjan edetessä vähitellen muodostuu.
Menneisyytensä kanssa romaanissa painiskelevat muutkin kuin Morse, ja loppukokeiden tuloksia jännittävää yliopistoa ravisteleva katoamisten ja murhien sarja saa alkusysäyksensä niinkin kaukaa kuin El Alameinin taisteluista vuonna 1942. Tämänkaltaisessa sivistyksen ja historian ristisiitoksessa Morse on luonnollisesti parhaimmillaan, ja kun kirjailijakin tuntuu tuntevan Oxfordilaisen yliopistomiljöön, saadaan loppukokeiden tulosten julkistamisen ympärille punottua varsin näppärä murhamysteeri.
Sen sijaan professoreita turmioon syöksevän prostituution ja alamaailman kuvauksessa Dexter on aika lailla heikommilla. Osan taitamattomuudestaan hän onnistuu sysäämään maailman viettelyksistä hämmentyneen sankarinsa niskaan, mutta ihan riittävästi Dexter ehtii silti todistella kömpelyyttään kohtauksissa, joiden pitäisi tarjota lukijalle ´´kiduttavan houkutteleva tilaisuus tutustua korkean tason haureuteen. ´´
Huomattava tosin myös on ettei Dexter ole koskaan ollut mikään sulava kynäniekka, joka on lumonnut lukijoitaan taitavalla tekstillään. Hänen vahvuutensa on ollut taitavasti sommitelluissa arvoituksissa, joissa lukija on voinut luottaa vihjeiden ja johtolankojen oikeellisuuteen. Tällä kertaa osaa tekstin kömpelyydestä voidaan sitäpaitsi syyttää kääntäjää ja teoksen kotimaista kustantajaa. Monet tekstin lapsukset kun olisi yksikin huolellinen oikolukukerta varmasti paljastanut.
Colin Dexterin Kolmannen virstan arvoitus on alkukielellä julkaistu kuudentena Morse-dekkarina, ja tässä teoksessa ylikomisario Morse ja hänen uskollinen apulaisensa Lewis ovat jo löytäneet ne ominaisuudet ja luonteenpiirteet, jotka ovat sittemmin tehneet heistä lukijoiden ja erityisesti tv-katselijoiden suosikkeja. Suomennosten varassa olevalle Morse-diggarille onkin vaikea suositella turvallisempaa luettavaa kuin Kolmannen virstan arvoitus.
Suositella kirjaa voi senkin vuoksi, että sen asema Morse-sarjassa on varsin keskeinen, vaikka se ei ehkä aivan sarjan parhaita teoksia olekaan. Kolmannen virstan arvoitulsessa valotetaan nimittäin niin Morsen aikanaan epäonnistuneita yliopisto-opintoja kuin hänen nuoruutensa rakkauselämäänsäkin, ja nämä takautumat syventävät sitä traagisen sankarin muistomerkkiä, joka Morsesta romaanisarjan edetessä vähitellen muodostuu.
Menneisyytensä kanssa romaanissa painiskelevat muutkin kuin Morse, ja loppukokeiden tuloksia jännittävää yliopistoa ravisteleva katoamisten ja murhien sarja saa alkusysäyksensä niinkin kaukaa kuin El Alameinin taisteluista vuonna 1942. Tämänkaltaisessa sivistyksen ja historian ristisiitoksessa Morse on luonnollisesti parhaimmillaan, ja kun kirjailijakin tuntuu tuntevan Oxfordilaisen yliopistomiljöön, saadaan loppukokeiden tulosten julkistamisen ympärille punottua varsin näppärä murhamysteeri.
Sen sijaan professoreita turmioon syöksevän prostituution ja alamaailman kuvauksessa Dexter on aika lailla heikommilla. Osan taitamattomuudestaan hän onnistuu sysäämään maailman viettelyksistä hämmentyneen sankarinsa niskaan, mutta ihan riittävästi Dexter ehtii silti todistella kömpelyyttään kohtauksissa, joiden pitäisi tarjota lukijalle ´´kiduttavan houkutteleva tilaisuus tutustua korkean tason haureuteen. ´´
Huomattava tosin myös on ettei Dexter ole koskaan ollut mikään sulava kynäniekka, joka on lumonnut lukijoitaan taitavalla tekstillään. Hänen vahvuutensa on ollut taitavasti sommitelluissa arvoituksissa, joissa lukija on voinut luottaa vihjeiden ja johtolankojen oikeellisuuteen. Tällä kertaa osaa tekstin kömpelyydestä voidaan sitäpaitsi syyttää kääntäjää ja teoksen kotimaista kustantajaa. Monet tekstin lapsukset kun olisi yksikin huolellinen oikolukukerta varmasti paljastanut.
Labels: Puhetta kirjallisuudesta
