Jussi Aurén

Maakuntajohtaja on nyt sitten valittu, ja on jo ehditty analysoida, kuinka pätevä Pertti Rajala on maakuntamme etua ajamaan. Vähemmän on sen sijaan keskusteltu siitä, mitä tuo maakunnallinen etu on tai onko sellaista ylipäätään edes olemassa. Toki maakunnan etu voidaan määritellä niin laveasti, että se käy mihin maailmankolkkaan tahansa, ja näin on vuosikaudet tehtykin, mutta yhtään järkevää määritelmää ei ole esiin saatu. Täysin toisistaan poikkeavien toiveiden yhteen niputtamista kun ei kaiketi voi pitää minään yhteisenä etuna.

Yhteisen maakunnallisen edun puuttuminen johtuu tietenkin siitä, ettei Satakunta ole maakuntana muuta kuin romantisoidun historiakäsityksen ja pönäkän byrokratian kömpelö ristisiitos. Esimerkiksi Satakunnan reunaa nakertava Pirkanmaa on pääomien kasautumien muodostama aito talousalue, ja siksi sillä on vetovoimaa, josta Satakunta-aatetta messuavat juhlapuhujat voivat vain haaveilla.

Eikä yksittäinen ihminen mitään nykyistä enempää Satakunnalta kaipaakaan. Paikka on ihmisten tekemä ja ihmisen kokoinen. Alue on keino hallita ja käyttää valtaa. Vai kuinka moni teistä määrittelee itsensä satakuntalaiseksi, jos teitä pyydetään esittelemään itsenne jollekin satunnaiselle joukolle? Epäilen että aika monta määrettä siihen esittelyyn saa käyttää ennenkuin siinä kotimaakuntaa tulee mainittua.

Tietenkin esimerkiksi vaalijärjestelmämme painostaa meitä ajattelemaan maakunnallisesti. Onhan uhrattu valtavasti energiaa siihen, että kansanedustajat tulevat valituksi suhteellisen tasapuolisesti kaikkialta maasta, vaikka kaikki muu tasapuolinen edustuksellisuus jääkin näissä vaaleissa säännöllisesti toteutumatta. Jokainen voi sitten tykönään miettiä, mitä lisäarvoa kansanedustaja saa siitä, että hän näin vaalien alla muistaa asuvansa Satakunnassa.

Labels: Elämää Porissa