Monday, January 29, 2007
Kun huomista ei enää ole (julkaistu Satakunnan Kansassa 15.12.2006)
Risto Eronen: Lintumyrsky. WSOY 2006
Risto Eronen on esikoisteoksestaan Väärät veljet lähtien kuvannut niitä yhteiskunnallisia murroksia, jotka ovat tönäisseet yksittäisen ihmisen sivuun tutuilta raiteiltaan. Tuolta tavanomaisten raiteiden ulkopuolelta Eronen on sitten löytänyt vääristyneitä todellisuuksia, jotka ovat peilanneet maailmaa kuin väärin hiottu peili. Silmiinpistävien ja räikeidenkin yksityiskohtien määrä on voinut olla ylenpalttinen, mutta niiden takaa on aina löytynyt kuva, joka on ollut enemmän totta kuin olisi äkkiseltään ollut valmis myöntämään.
Lintumyrsky-romaanissa murrokset ovat jo maailmaa halkovia repeämiä. Romaanissa eletään nimittäin maailmanlopun aikoja: taivaalta sataa kuolleita lintuja ja vuodenaikojen muutoksiin yleensä liittyvät säämuutokset tapahtuvat täysin sattumanvaraisessa järjestyksessä ja alati kiihtyvällä tahdilla.
Romaanin riemastuttavin henkilö yrityskonsultti Pasi Kristallipuro ei toki noin pienistä ennusmerkeistä hätkähdä. Hänestä maapallo on muuttanut kiertorataansa vain koska se on uhmaiässä. Aikansa pompittuaan se kuulemma taas palaa pelaamaan sääntöjen mukaan.
Ei mikään
tuomiopäivän pasuuna
Kristallipuro näkeekin maailmanlopussa ennenkaikkea maailman vanhimman brändin ja tilaisuuden rahastaa ihmisten kaipuulla selkeämpään maailmaan. Tosin paremman puutteessa selkeydestä käyvät kovapalkkaisen Kristallipuron höperyyttä lähentelevät selityksetkin. Työelämääkin kun Kristallipuro on lähtenyt uudistamaan siirtämällä seksin makuuhuoneista työpaikoille. Kristallipuron kotiäidiksi jääneelle vaimolle tämä tuottaa luonnollisesti aikamoisia ongelmia.
Samanlaisia ongelmia on monessa muussakin menestyneessä perheessä, ja tähän saumaan iskee ekologinen moottoripyöräjengi. Tavoitteena on nimittäin kääntää ajan pyörää kotiäitien avulla. Toki jengillä on muitakin suunnitelmia Kristallipuron ja muiden hänenkaltaistensa pysäyttämiseksi. Tätä kahden aatemaailmaan välistä yhteenottoa kohti romaani sitten eteneekin vähän kuin muun tekemisen puutteessa.
Pelkkää luonnonkatastrofia Lintumyrsky ei suinkaan ole vaan koko yhteiskuntajärjestys on siinä romahtanut. Kerjäläiset joilla on ihmisen ruumis mutta eläimen sosiaaliturva vaeltavat kaduilla, ja entisellä keskiluokallakaan ei ole muuta tehtävää kuin mennä entisille työpaikoilleen juomaan elämäänsä sisältöä. Tehtaiden liukuhihnat on nimittäin korvattu liukuhihnoilla, joiden tavoitteena on ihmisten mahdollisimman tehokas humalluttaminen.
Mielenterveystyö on tässä yhteiskunnassa markkinaehtoista hulluuden hallintaa ja hullunpapereita juhlitaan kuin ylioppilastodistusta. Takaavathan ne onnellisen tulevaisuuden mielen turruttavan lääkityksen kautta.
Lintumyrsky onkin sellainen sekoitus ekologista pessimismiä ja yhteiskunnallista satiiria, että alta pois. Jokaiselle romaanin irvokkuudelle on nimittäin johdettavissa kehityskulku jo tästä meidän ajastamme.
Tuomiopäivän pasuunaksi Eronen on ehkä liian värikäs, mutta kyllä maailmanloppua voidaan ihan hyvin säestää kirkkaasti soivalla trumpetillakin.
Risto Eronen on esikoisteoksestaan Väärät veljet lähtien kuvannut niitä yhteiskunnallisia murroksia, jotka ovat tönäisseet yksittäisen ihmisen sivuun tutuilta raiteiltaan. Tuolta tavanomaisten raiteiden ulkopuolelta Eronen on sitten löytänyt vääristyneitä todellisuuksia, jotka ovat peilanneet maailmaa kuin väärin hiottu peili. Silmiinpistävien ja räikeidenkin yksityiskohtien määrä on voinut olla ylenpalttinen, mutta niiden takaa on aina löytynyt kuva, joka on ollut enemmän totta kuin olisi äkkiseltään ollut valmis myöntämään.
Lintumyrsky-romaanissa murrokset ovat jo maailmaa halkovia repeämiä. Romaanissa eletään nimittäin maailmanlopun aikoja: taivaalta sataa kuolleita lintuja ja vuodenaikojen muutoksiin yleensä liittyvät säämuutokset tapahtuvat täysin sattumanvaraisessa järjestyksessä ja alati kiihtyvällä tahdilla.
Romaanin riemastuttavin henkilö yrityskonsultti Pasi Kristallipuro ei toki noin pienistä ennusmerkeistä hätkähdä. Hänestä maapallo on muuttanut kiertorataansa vain koska se on uhmaiässä. Aikansa pompittuaan se kuulemma taas palaa pelaamaan sääntöjen mukaan.
Ei mikään
tuomiopäivän pasuuna
Kristallipuro näkeekin maailmanlopussa ennenkaikkea maailman vanhimman brändin ja tilaisuuden rahastaa ihmisten kaipuulla selkeämpään maailmaan. Tosin paremman puutteessa selkeydestä käyvät kovapalkkaisen Kristallipuron höperyyttä lähentelevät selityksetkin. Työelämääkin kun Kristallipuro on lähtenyt uudistamaan siirtämällä seksin makuuhuoneista työpaikoille. Kristallipuron kotiäidiksi jääneelle vaimolle tämä tuottaa luonnollisesti aikamoisia ongelmia.
Samanlaisia ongelmia on monessa muussakin menestyneessä perheessä, ja tähän saumaan iskee ekologinen moottoripyöräjengi. Tavoitteena on nimittäin kääntää ajan pyörää kotiäitien avulla. Toki jengillä on muitakin suunnitelmia Kristallipuron ja muiden hänenkaltaistensa pysäyttämiseksi. Tätä kahden aatemaailmaan välistä yhteenottoa kohti romaani sitten eteneekin vähän kuin muun tekemisen puutteessa.
Pelkkää luonnonkatastrofia Lintumyrsky ei suinkaan ole vaan koko yhteiskuntajärjestys on siinä romahtanut. Kerjäläiset joilla on ihmisen ruumis mutta eläimen sosiaaliturva vaeltavat kaduilla, ja entisellä keskiluokallakaan ei ole muuta tehtävää kuin mennä entisille työpaikoilleen juomaan elämäänsä sisältöä. Tehtaiden liukuhihnat on nimittäin korvattu liukuhihnoilla, joiden tavoitteena on ihmisten mahdollisimman tehokas humalluttaminen.
Mielenterveystyö on tässä yhteiskunnassa markkinaehtoista hulluuden hallintaa ja hullunpapereita juhlitaan kuin ylioppilastodistusta. Takaavathan ne onnellisen tulevaisuuden mielen turruttavan lääkityksen kautta.
Lintumyrsky onkin sellainen sekoitus ekologista pessimismiä ja yhteiskunnallista satiiria, että alta pois. Jokaiselle romaanin irvokkuudelle on nimittäin johdettavissa kehityskulku jo tästä meidän ajastamme.
Tuomiopäivän pasuunaksi Eronen on ehkä liian värikäs, mutta kyllä maailmanloppua voidaan ihan hyvin säestää kirkkaasti soivalla trumpetillakin.
Labels: Puhetta kirjallisuudesta
