Monday, January 29, 2007
Kerran poleemikko, aina poleemikko (julkaistu Satakunnan Kansassa 11.12.2006)
Matti Mäkelä: Rakkausromaani. WSOY 2006
Esseessään Miehen tie Matti Mäkelä sai puolet lukevasta suomesta nousemaan kiukusta barrikadeille kirjoittamalla: ´´Haluan nyt, nelikymppisenä, mennä naimisiin neitsyeen kanssa ja aloittaa uuden elämän. Toinen vaihtoehto on, että tästä kirjasta saamillani tuloilla ostan neitsyttytön hetkeksi käyttööni. ´´
Noinhan ei älymystön edustaja saanut ajatella saati sitten kirjoittaa. Tuollainen puhe kuului ihmisille, joita sivistys ei ollut vielä barbarialta pelastanut. Tuollainen puhe ei ollut sopivaa tasa-arvon nimeen vannovalle ja tasapäistämiseen pyrkivälle kulttuuriväelle. Nuo lauseet myös takasivat, että aiemminkin taitavana esseistinä ja poleemikkona tunnettu Matti Mäkelä oli nyt myös yksi näkyvimmistä miesasiaprosaisteistamme.
Tästä lähtökohdasta minä luin Matti Mäkelän uutukaista ja samalla hänen ensimmäistä romaaniaan Rakkausromaani, joka ainakin kustantajan mukaan on Suomen ensimmäinen sadomasokistinen rakkausromaani. En nimittäin osannut pitää muuna kuin poleemiikkina romaania, jossa kovin Matti Mäkelän oloiselta Samuelilta vihainen nainen vie rahat, arvostuksen, itsemääräämisoikeuden ja lopulta sitten syö hänen sukupuolielimensä.
Samuelit
muutoksen airuina
Myös päähenkilön nimi Samuel tuntuu merkitykselliseltä. Olihan Kotkan toisen suuren pojan Toivo Pekkasen alter ego Samuel Oino. Rakkausromaanin Samuelin alistamista tulee siis luettua jonkinlaisena nykyaikaisena peilikuvana Tehtaan varjossa Samuelin sosiaaliselle heräämiselle. Näiden kahden romaanin välillä maailma on siis muuttunut niin, ettei valtaapitävää luokkaa määritä enää raha vaan sukupuoli. Yhteistä on sen sijaan se, että kummankin vallanpitäjän edessä yksittäisen Samuelin osa tuntuu yhtä säälittävältä.
Tietenkin Samuelia voi tulkita myös raamatullisista lähtökohdista. Vanhan testamentin Samuelhan oli Jumalan viisas mies, välittäjä jumalallisen ja maallisen vallan välillä. Näin ollen vieraiden miesten spermat vaimostaan nuoleva Samuel olisikin oman aikamme jumaluuden uskollinen palvelija ja silta siinä murroksessa, jonka jälkeen meidän tuntemaamme maailmaa ei enää ole.
Kyse on siis miehisen maailman apokalyptiasta, profeetallisia sävyjä imitoivasta ennustuksesta ´´naisten valtakunnasta, jossa miehiä kuohitaan liukuhihnalla, vatsallaan makaavat miehet tulevat leikkurin kohtaan, kuuluu vain huuto ja hetken huudon jälkeen miehiltä katkeaa myös pää. Sen valtakunnan kuningatar syö vain tuoreita sukuelimiä ja käy päivittäin kuuntelemassa hihnan huutoja. ´´
Aivan muuta
kuin rakkausromaani
Poleemiikkina Rakkausromaani toimii. On ravisuttavaa lukea tasa-arvon hengessä annetusta avioliittoneuvonnasta, jossa avioliittoneuvoja auttaa vaimoa pahoinpitelemään miestään. Samaten hääkuvaus jossa pappi ja suntio raiskaavat morsiamen ja pakottavat sulhasen katselemaan sitä on raflaava muistutus siitä, kuinka sujuvasti kirkon virkamiehet ovat aina osanneet luovia eri aikakausien asettamissa odotuksissa.
Jos taas Rakkausromaania lukee kustantajan mainostamana sadomasokistisena rakkausromaanina, lukukokemuksesta jää puuttumaan kovin paljon. Olen nimittäin tottunut edellyttämään hyvältä romaanilta, että sen henkilöiden toiminta on perusteltua tai edes jollakin kiinnostavalla tavalla perustelematonta. Sen tietysti ymmärtää, että Samuel on pelkkä esine häntä alistavalle vaimolleen, mutta romaanikirjailija Mäkelän soisi näkevän henkilössään jotain sisäistäkin elämää.
Sadomasokististen seksikohtausten kirjoittajana Mäkelä on sitäpaitsi toivottoman tylsä. Jatkuva päähän kuseminen tuskin antaa mitään kicksejä neitseellisemmällekään asian harrastajalle.
Esseessään Miehen tie Matti Mäkelä sai puolet lukevasta suomesta nousemaan kiukusta barrikadeille kirjoittamalla: ´´Haluan nyt, nelikymppisenä, mennä naimisiin neitsyeen kanssa ja aloittaa uuden elämän. Toinen vaihtoehto on, että tästä kirjasta saamillani tuloilla ostan neitsyttytön hetkeksi käyttööni. ´´
Noinhan ei älymystön edustaja saanut ajatella saati sitten kirjoittaa. Tuollainen puhe kuului ihmisille, joita sivistys ei ollut vielä barbarialta pelastanut. Tuollainen puhe ei ollut sopivaa tasa-arvon nimeen vannovalle ja tasapäistämiseen pyrkivälle kulttuuriväelle. Nuo lauseet myös takasivat, että aiemminkin taitavana esseistinä ja poleemikkona tunnettu Matti Mäkelä oli nyt myös yksi näkyvimmistä miesasiaprosaisteistamme.
Tästä lähtökohdasta minä luin Matti Mäkelän uutukaista ja samalla hänen ensimmäistä romaaniaan Rakkausromaani, joka ainakin kustantajan mukaan on Suomen ensimmäinen sadomasokistinen rakkausromaani. En nimittäin osannut pitää muuna kuin poleemiikkina romaania, jossa kovin Matti Mäkelän oloiselta Samuelilta vihainen nainen vie rahat, arvostuksen, itsemääräämisoikeuden ja lopulta sitten syö hänen sukupuolielimensä.
Samuelit
muutoksen airuina
Myös päähenkilön nimi Samuel tuntuu merkitykselliseltä. Olihan Kotkan toisen suuren pojan Toivo Pekkasen alter ego Samuel Oino. Rakkausromaanin Samuelin alistamista tulee siis luettua jonkinlaisena nykyaikaisena peilikuvana Tehtaan varjossa Samuelin sosiaaliselle heräämiselle. Näiden kahden romaanin välillä maailma on siis muuttunut niin, ettei valtaapitävää luokkaa määritä enää raha vaan sukupuoli. Yhteistä on sen sijaan se, että kummankin vallanpitäjän edessä yksittäisen Samuelin osa tuntuu yhtä säälittävältä.
Tietenkin Samuelia voi tulkita myös raamatullisista lähtökohdista. Vanhan testamentin Samuelhan oli Jumalan viisas mies, välittäjä jumalallisen ja maallisen vallan välillä. Näin ollen vieraiden miesten spermat vaimostaan nuoleva Samuel olisikin oman aikamme jumaluuden uskollinen palvelija ja silta siinä murroksessa, jonka jälkeen meidän tuntemaamme maailmaa ei enää ole.
Kyse on siis miehisen maailman apokalyptiasta, profeetallisia sävyjä imitoivasta ennustuksesta ´´naisten valtakunnasta, jossa miehiä kuohitaan liukuhihnalla, vatsallaan makaavat miehet tulevat leikkurin kohtaan, kuuluu vain huuto ja hetken huudon jälkeen miehiltä katkeaa myös pää. Sen valtakunnan kuningatar syö vain tuoreita sukuelimiä ja käy päivittäin kuuntelemassa hihnan huutoja. ´´
Aivan muuta
kuin rakkausromaani
Poleemiikkina Rakkausromaani toimii. On ravisuttavaa lukea tasa-arvon hengessä annetusta avioliittoneuvonnasta, jossa avioliittoneuvoja auttaa vaimoa pahoinpitelemään miestään. Samaten hääkuvaus jossa pappi ja suntio raiskaavat morsiamen ja pakottavat sulhasen katselemaan sitä on raflaava muistutus siitä, kuinka sujuvasti kirkon virkamiehet ovat aina osanneet luovia eri aikakausien asettamissa odotuksissa.
Jos taas Rakkausromaania lukee kustantajan mainostamana sadomasokistisena rakkausromaanina, lukukokemuksesta jää puuttumaan kovin paljon. Olen nimittäin tottunut edellyttämään hyvältä romaanilta, että sen henkilöiden toiminta on perusteltua tai edes jollakin kiinnostavalla tavalla perustelematonta. Sen tietysti ymmärtää, että Samuel on pelkkä esine häntä alistavalle vaimolleen, mutta romaanikirjailija Mäkelän soisi näkevän henkilössään jotain sisäistäkin elämää.
Sadomasokististen seksikohtausten kirjoittajana Mäkelä on sitäpaitsi toivottoman tylsä. Jatkuva päähän kuseminen tuskin antaa mitään kicksejä neitseellisemmällekään asian harrastajalle.
Labels: Puhetta kirjallisuudesta
