Monday, January 29, 2007
Itäkeskuksen Nostradamus kohtaa Big Brotherin (julkaistu Satakunnan Kansassa 25.11.2006)
Hannu Salama: Elämän opetuslapsia IV. Otava 2006
Lukiessa Elämän opetuslapsia IV -romaania mielen valtaa kiitollisuus siitä, että Hannu Salama on yhä olemassa. Niin harvinaista herkkua kirjallisuudelta maistuvat romaanit tuntuvat tällä hetkellä olevan.
Elämän opetuslapsia -sarjahan on ensimmäisestä osastaan lähtien ollut yksi mielenkiintoisimmista ja haastavimmista proosajärkäleistämme. Sen ainutlaatuinen tapa yhdistellä kirjailija Harri Salmisen arkipäivää, purevaa yhteiskuntakritiikkiä ja verbaalisella ilotulituksella maalattua ´´myyttishistoriallisen kristinuskon viraltapanoa´´ on lyönyt kipinää älyä arvostavan lukijan tajunnassa. Nuo kipinät ovat sitten toisinaan sytyttäneet roihuun ajatusprosesseja, jotka ovat pakottaneet näkemään maailman kokonaan uudella tavalla.
Sarjan uusimmassa ja alunperin ehkä viimeiseksikin aiotussa osassa tuo kristinuskon viraltapano, vaihtoehtoevankeliumiksikin kutsuttu osuus on kuitenkin kuihtunut taka-alalle. Sen paikan on ottanut kuvaus Harri Salmisen vankeudesta ja kuulusteluista. Kuulustelujen tavoitteena on todistaa Harri Salminen syylliseksi maanpetturuuteen. Näihin syytöksiin kun löytyy aihetta niin Harri Salmisen vasemmistolaisesta taustasta kuin hänen oikeaan osuneesta ennustuksesta WTC-iskuistakin. Sen verran rankkoja ennustuksia Salminen myös tulevaisuudestamme esittää, että ihan suotta häntä ei kirjassa tituleerata itäkeskuksen Nostradamukseksi.
Jollakin tapaa oireellista myös on, että nämä Salmisen kuulustelut toteutetaan kuin television Big Brother -ohjelma. Salmisen vanhoista vihamiehistä ja -naisista koostuva yleisö on tosin konkreettisesti paikalla ja tekniikan ylivalta ihmiseenkin on vielä paljon totaalisempaa kuin pelkkä kameran valvova silmä.
Pinnan alla
kaikki ei ole hyvin
Maanpetturuussyyte luonnollisesti kuljettaa ajatukset niihin syytteisiin ja syytöksiin joihin kirjailija Hannu Salama on joutunut pitkän uransa aikana vastaamaan. Tälläinen rinnastus on kuitenkin turhan yksioikoinen, sillä eihän Salaman jälkirealistinen proosa ole koskaan ollut niin suoraviivaista kuin ensivilkaisu olisi antanut ymmärtää.
Nytkin Salmisen kuulusteluista kehittyy yksinkertaisen vihamiehille kuittailun sijasta huima sukellus yhteiskuntamme kätkettyyn ytimeen, niihin salaisuuksiin jotka tätä maata koossa pitävät. Harri Salmisen lapsuus ja nuoruus, taustalle varjojaan langettava kirkko ja yllättävänkin monessa muodossa romaaniin osaa ottavat sota ja armeija tekevätkin romaanista Hannu Salaman henkilökohtaisen version koti, uskonto ja isänmaa -teemasta. Mikään yllätys ei varmaankaan ole, että tässä romaanissa nuo määreet kätkevät taakseen aivan muuta kuin sitä perinteistä liturgiaa.
Romaanin realistisimmissa osissa kertojana toimii Harri Salmisen ´´kohtuullisen älykäs kuntosalituttava´´, joka ikäänkuin astuu Harri Salmisen kadottua tämän elämään. Salmiselta kun ei ole jäänyt jälkeensä kuin kaikkien himoitsemat päiväkirjat ja omaelämäkerrallinen romaanikäsikirjoitus, josta taas kukaan ei ole kiinnostunut. Se miten nämä realistiset jaksot ristivalottavat koko romaanin uudelleen tarjoaakin minulle syyn lukea Elämän opetuslapsia IV kolmannen ja ainakin vielä neljännenkin kerran.
Lukiessa Elämän opetuslapsia IV -romaania mielen valtaa kiitollisuus siitä, että Hannu Salama on yhä olemassa. Niin harvinaista herkkua kirjallisuudelta maistuvat romaanit tuntuvat tällä hetkellä olevan.
Elämän opetuslapsia -sarjahan on ensimmäisestä osastaan lähtien ollut yksi mielenkiintoisimmista ja haastavimmista proosajärkäleistämme. Sen ainutlaatuinen tapa yhdistellä kirjailija Harri Salmisen arkipäivää, purevaa yhteiskuntakritiikkiä ja verbaalisella ilotulituksella maalattua ´´myyttishistoriallisen kristinuskon viraltapanoa´´ on lyönyt kipinää älyä arvostavan lukijan tajunnassa. Nuo kipinät ovat sitten toisinaan sytyttäneet roihuun ajatusprosesseja, jotka ovat pakottaneet näkemään maailman kokonaan uudella tavalla.
Sarjan uusimmassa ja alunperin ehkä viimeiseksikin aiotussa osassa tuo kristinuskon viraltapano, vaihtoehtoevankeliumiksikin kutsuttu osuus on kuitenkin kuihtunut taka-alalle. Sen paikan on ottanut kuvaus Harri Salmisen vankeudesta ja kuulusteluista. Kuulustelujen tavoitteena on todistaa Harri Salminen syylliseksi maanpetturuuteen. Näihin syytöksiin kun löytyy aihetta niin Harri Salmisen vasemmistolaisesta taustasta kuin hänen oikeaan osuneesta ennustuksesta WTC-iskuistakin. Sen verran rankkoja ennustuksia Salminen myös tulevaisuudestamme esittää, että ihan suotta häntä ei kirjassa tituleerata itäkeskuksen Nostradamukseksi.
Jollakin tapaa oireellista myös on, että nämä Salmisen kuulustelut toteutetaan kuin television Big Brother -ohjelma. Salmisen vanhoista vihamiehistä ja -naisista koostuva yleisö on tosin konkreettisesti paikalla ja tekniikan ylivalta ihmiseenkin on vielä paljon totaalisempaa kuin pelkkä kameran valvova silmä.
Pinnan alla
kaikki ei ole hyvin
Maanpetturuussyyte luonnollisesti kuljettaa ajatukset niihin syytteisiin ja syytöksiin joihin kirjailija Hannu Salama on joutunut pitkän uransa aikana vastaamaan. Tälläinen rinnastus on kuitenkin turhan yksioikoinen, sillä eihän Salaman jälkirealistinen proosa ole koskaan ollut niin suoraviivaista kuin ensivilkaisu olisi antanut ymmärtää.
Nytkin Salmisen kuulusteluista kehittyy yksinkertaisen vihamiehille kuittailun sijasta huima sukellus yhteiskuntamme kätkettyyn ytimeen, niihin salaisuuksiin jotka tätä maata koossa pitävät. Harri Salmisen lapsuus ja nuoruus, taustalle varjojaan langettava kirkko ja yllättävänkin monessa muodossa romaaniin osaa ottavat sota ja armeija tekevätkin romaanista Hannu Salaman henkilökohtaisen version koti, uskonto ja isänmaa -teemasta. Mikään yllätys ei varmaankaan ole, että tässä romaanissa nuo määreet kätkevät taakseen aivan muuta kuin sitä perinteistä liturgiaa.
Romaanin realistisimmissa osissa kertojana toimii Harri Salmisen ´´kohtuullisen älykäs kuntosalituttava´´, joka ikäänkuin astuu Harri Salmisen kadottua tämän elämään. Salmiselta kun ei ole jäänyt jälkeensä kuin kaikkien himoitsemat päiväkirjat ja omaelämäkerrallinen romaanikäsikirjoitus, josta taas kukaan ei ole kiinnostunut. Se miten nämä realistiset jaksot ristivalottavat koko romaanin uudelleen tarjoaakin minulle syyn lukea Elämän opetuslapsia IV kolmannen ja ainakin vielä neljännenkin kerran.
Labels: Puhetta kirjallisuudesta
