Monday, January 29, 2007
Historiasta on hyvä ammentaa (julkaistu Satakunnan Kansassa 2.10.2006)
Taavi Soininvaara: Marsalkan miekka. Tammi 2006
Taavi Soininvaaran Marsalkan miekka -romaanin lähtökohta on mielenkiintoinen. Vanhalla ja sairaalla suomalaisella jatkosodan veteraanilla on hallussaan vuosisatojen ajan koottu kirjallinen dokumentti, joka todistaa Venäjän ja Neuvostoliiton hallitsijoiden hirmuteoista aina Iivana Julman ajoista asti. Sen jälkeen kun dokumentti on joutunut suomalaisten haltuun, sillä on monesti kiristetty maallemme lisää liikkumatilaa suuren itänaapurimme kainalosta. Muunmuassa Porkkalan ennenaikainen palautus on tälläisen kiristyksen ansiota.
Venäjän turvallisuuspalvelu FSB ja Venäjän ortodoksinen kirkko pääsevät Marsalkan miekaksi kutsutun dokumentin jäljille, ja suurta salaisuutta hallussaan pitänyt vanhus ymmärtää, että Marsalkan miekan on aika siirtyä seuraavalle sukupolvelle. Onneksi hänellä on jo pitkään ollut suunnitelma, jonka avulla salaisuus voidaan siirtää niin, että tuo poliittinen valttikortti säilyy edelleen suomalaisilla.
Suunnitelma on epäuskottavan monimutkainen, ja sen on sitä oltavakin, jotta tarinaan saadaan ujutettua väkivaltaisten venäläissotilaiden ja vallanhimoisten kirkonmiehien lisäksi kovasti Putinin oloinen Venäjän presidentti ja Soininvaaran vakiosankari Arto Ratamo. Terveysongelmien kanssa painiva Ratamo on tosin tällä kertaa niin pahasti sivuraiteilla, että voi epäillä Soininvaaran ottaneen hänet mukaan seikkailuun vähän kuin vanhasta muistista. Ratamoon sivuosaan joutuminen ihmetyttää senkin vuoksi, että entiselle virustutkijalle olisi voinut kuvitella isompaakin roolia tarinassa, jonka keskeisiin uhkakuviin kuuluu lintuinfluenssasta kehitetty bioase.
Dan Brown kohtaa
Selma Lagerlöfin
Innoittajaa tälläiseen kätketyn historiallisen tiedon varaan rakentuvaan romaaniin ei tietenkään tarvitse kauan miettiä. Onhan Da Vinci -koodin lihottama pankkitili motivoijien parhaimmistoa.
Ihan samantasoista menestystä Marsalkan miekalle ei tosin uskalla povata, sillä markkinoiden pienuuden lisäksi sitä rasittaa Soininvaaralle epätyypillinen kotikutoisuus. Marsalkan miekan seuraavaksi haltijaksi suunnitellun historian professorinkin ammattitaito tuntuu kopsatun Wikipediasta hakusanoilla ´´Suomen kuninkaat.´´ Muutenkin suomalaisten pirunkirkkojen ja linnavuorien välillä suhaava romaani tuo mieleen ennemminkin Selma Lagerlöfin maantietoa paasaavan Peukaloisen retket kuin Soininvaaran aiemmat turboahdetut thrillerit.
On tosin syytä muistaa, että kohtuullisen romaanin suurin vihollinen on sille asetetut liian kovat odotukset.
Taavi Soininvaaran Marsalkan miekka -romaanin lähtökohta on mielenkiintoinen. Vanhalla ja sairaalla suomalaisella jatkosodan veteraanilla on hallussaan vuosisatojen ajan koottu kirjallinen dokumentti, joka todistaa Venäjän ja Neuvostoliiton hallitsijoiden hirmuteoista aina Iivana Julman ajoista asti. Sen jälkeen kun dokumentti on joutunut suomalaisten haltuun, sillä on monesti kiristetty maallemme lisää liikkumatilaa suuren itänaapurimme kainalosta. Muunmuassa Porkkalan ennenaikainen palautus on tälläisen kiristyksen ansiota.
Venäjän turvallisuuspalvelu FSB ja Venäjän ortodoksinen kirkko pääsevät Marsalkan miekaksi kutsutun dokumentin jäljille, ja suurta salaisuutta hallussaan pitänyt vanhus ymmärtää, että Marsalkan miekan on aika siirtyä seuraavalle sukupolvelle. Onneksi hänellä on jo pitkään ollut suunnitelma, jonka avulla salaisuus voidaan siirtää niin, että tuo poliittinen valttikortti säilyy edelleen suomalaisilla.
Suunnitelma on epäuskottavan monimutkainen, ja sen on sitä oltavakin, jotta tarinaan saadaan ujutettua väkivaltaisten venäläissotilaiden ja vallanhimoisten kirkonmiehien lisäksi kovasti Putinin oloinen Venäjän presidentti ja Soininvaaran vakiosankari Arto Ratamo. Terveysongelmien kanssa painiva Ratamo on tosin tällä kertaa niin pahasti sivuraiteilla, että voi epäillä Soininvaaran ottaneen hänet mukaan seikkailuun vähän kuin vanhasta muistista. Ratamoon sivuosaan joutuminen ihmetyttää senkin vuoksi, että entiselle virustutkijalle olisi voinut kuvitella isompaakin roolia tarinassa, jonka keskeisiin uhkakuviin kuuluu lintuinfluenssasta kehitetty bioase.
Dan Brown kohtaa
Selma Lagerlöfin
Innoittajaa tälläiseen kätketyn historiallisen tiedon varaan rakentuvaan romaaniin ei tietenkään tarvitse kauan miettiä. Onhan Da Vinci -koodin lihottama pankkitili motivoijien parhaimmistoa.
Ihan samantasoista menestystä Marsalkan miekalle ei tosin uskalla povata, sillä markkinoiden pienuuden lisäksi sitä rasittaa Soininvaaralle epätyypillinen kotikutoisuus. Marsalkan miekan seuraavaksi haltijaksi suunnitellun historian professorinkin ammattitaito tuntuu kopsatun Wikipediasta hakusanoilla ´´Suomen kuninkaat.´´ Muutenkin suomalaisten pirunkirkkojen ja linnavuorien välillä suhaava romaani tuo mieleen ennemminkin Selma Lagerlöfin maantietoa paasaavan Peukaloisen retket kuin Soininvaaran aiemmat turboahdetut thrillerit.
On tosin syytä muistaa, että kohtuullisen romaanin suurin vihollinen on sille asetetut liian kovat odotukset.
Labels: Puhetta kirjallisuudesta
