Sunday, February 12, 2006
Iho ihmisen ja maailman välissä (julkaistu Satakunnan Kansassa 12.2.2005)
Tapio Liinoja: Raapaisuja. Johnny Kniga 2006
Kulttuurin ja viihteen sekatyömiehen Tapio Liinojan kaunokirjallinen esikoisteos Raapaisuja kuvaa ihmisiä, jotka joutuvat tulemaan toimeen kuivan ja kutiavan ihon kanssa. Novellien aiheet ovat siis tiukasti rajattuja, ja se lieneekin kokoelman suurin ongelma. Kovin paljon maailmaa ja elämää kun jää väistämättä kerronnan ulkopuolelle, kun henkilöitä määrittävät lähinnä heidän sairautensa.
Ihosta siis on kyse, mutta iholle ja ihon alle teksti ei kovin luontevasti lukijaansa vie. Erilaiset ihosairaudet näyttäytyvätkin tässäkin suhteessa jonkinlaisena kilpenä, johon ulkopuolinen maailma pysähtyy. Aiheen omakohtaisuus on saattanut myös tuoda esikoiskirjailijan otteisiin turhaa sisäsiisteyttä, sillä vaikka ihoa novelleissa antaumuksellisesti kynsitäänkin rikki, sitä aitoa vereslihaansa kirjailija pitää lukijaltaan piilossa.
Parhaimmillaan Liinojan teksti kuitenkin toimii oikeinkin hyvin. Tuokiokuvissa ihotautisairaalan tupakkahuoneesta on miltei dokumentinomaista otetta, ja kuvauksessa ihmeparantajasta, johon sairaat turvautuvat, on arkipäivän mystiikka aidosti läsnä. Ohuet henkilökuvatkaan eivät sanottavammin häiritse, sillä Raapaisuja-kokoelmassa novellit tukevat toinen toisiaan, ja henkilökuvat täydentyvät sitä mukaa, kun näkökulmat kokoelman edetessä lisääntyvät. Tavallaan tämä rakenneratkaisu myös haastaa koko kirjan, sillä Raapaisuja kurottaa koko ajan vähän muualle kuin perinteisen novellikokoelman suuntaan. Hyvä määritelmä voisikin olla, että Raapaisuja on jotain muuta kuin ihan oikea novellikokoelma.
Selkeitä rimanalituksiakin on kokoelmaan livahtanut. Sinänsä taitavasti kirjaan upotetut runot ja lyhyt näytelmäteksti ovat lähinnä kasvattamassa kirjan mittaa, ja esimerkiksi kertomus, jossa kertojana on koira, ei toimi oikein edes vitsinä.
Sairauksista kertovalla kirjallisuudella voi toki olla lukijalleen tarjottavanaan suoraviivaisempaakin viisautta kuin pelkkää kaunokirjallista nautintoa. Tälläisen funktion täyttämisessä Liinojan eletyn oloinen kertomuskokoelma onkin varmasti parhaimmillaan.
Kulttuurin ja viihteen sekatyömiehen Tapio Liinojan kaunokirjallinen esikoisteos Raapaisuja kuvaa ihmisiä, jotka joutuvat tulemaan toimeen kuivan ja kutiavan ihon kanssa. Novellien aiheet ovat siis tiukasti rajattuja, ja se lieneekin kokoelman suurin ongelma. Kovin paljon maailmaa ja elämää kun jää väistämättä kerronnan ulkopuolelle, kun henkilöitä määrittävät lähinnä heidän sairautensa.
Ihosta siis on kyse, mutta iholle ja ihon alle teksti ei kovin luontevasti lukijaansa vie. Erilaiset ihosairaudet näyttäytyvätkin tässäkin suhteessa jonkinlaisena kilpenä, johon ulkopuolinen maailma pysähtyy. Aiheen omakohtaisuus on saattanut myös tuoda esikoiskirjailijan otteisiin turhaa sisäsiisteyttä, sillä vaikka ihoa novelleissa antaumuksellisesti kynsitäänkin rikki, sitä aitoa vereslihaansa kirjailija pitää lukijaltaan piilossa.
Parhaimmillaan Liinojan teksti kuitenkin toimii oikeinkin hyvin. Tuokiokuvissa ihotautisairaalan tupakkahuoneesta on miltei dokumentinomaista otetta, ja kuvauksessa ihmeparantajasta, johon sairaat turvautuvat, on arkipäivän mystiikka aidosti läsnä. Ohuet henkilökuvatkaan eivät sanottavammin häiritse, sillä Raapaisuja-kokoelmassa novellit tukevat toinen toisiaan, ja henkilökuvat täydentyvät sitä mukaa, kun näkökulmat kokoelman edetessä lisääntyvät. Tavallaan tämä rakenneratkaisu myös haastaa koko kirjan, sillä Raapaisuja kurottaa koko ajan vähän muualle kuin perinteisen novellikokoelman suuntaan. Hyvä määritelmä voisikin olla, että Raapaisuja on jotain muuta kuin ihan oikea novellikokoelma.
Selkeitä rimanalituksiakin on kokoelmaan livahtanut. Sinänsä taitavasti kirjaan upotetut runot ja lyhyt näytelmäteksti ovat lähinnä kasvattamassa kirjan mittaa, ja esimerkiksi kertomus, jossa kertojana on koira, ei toimi oikein edes vitsinä.
Sairauksista kertovalla kirjallisuudella voi toki olla lukijalleen tarjottavanaan suoraviivaisempaakin viisautta kuin pelkkää kaunokirjallista nautintoa. Tälläisen funktion täyttämisessä Liinojan eletyn oloinen kertomuskokoelma onkin varmasti parhaimmillaan.
Comments:
<< Home
Odottelen koska jään kiinni neekerinkulli poskessa poliisilaitoksen turvakamerasta. Elämäni on jännittävää neekeröintiä eli suomalaisten lavastamista syyllisiksi aina kun vastapuolena on keskuuteemme tullut valehteleva rikollinen "kunniakansalainen", pyhä lehmä, pyhä apina kuten norsunluurannikkolainen neekeri Sylvain Kipre, afgaanirikollinen väkivaltainen vapaaottelija ja törkeisiin pahoinpitelyihin syyllistyvä Waisullah Namdar tapainen epäkelpo keskuuteemme hiipinyt loinen.
Kuten tiedätte ulkonäöltäni olen marsunnäköinen vaalea läskikasa, jolla ei seiso ennenkuin neekerin tai muun vastaavan pervertin kyrpä on anuksessani. Vasta saamani persepanon jäljitä kykenen jälleen leikkimään miestä. Siksi haluan mahdollisimman monta neekeriä ja talebaanihallinnon huumekuskia ja rikollista Suomeen jotta minulla riittää vanhuuteni päivinä runsaasti persepanoja
Kelvoton ja epäpätevä tamperelainen rikoskomisario Juhani Koivumäki
Post a Comment
Kuten tiedätte ulkonäöltäni olen marsunnäköinen vaalea läskikasa, jolla ei seiso ennenkuin neekerin tai muun vastaavan pervertin kyrpä on anuksessani. Vasta saamani persepanon jäljitä kykenen jälleen leikkimään miestä. Siksi haluan mahdollisimman monta neekeriä ja talebaanihallinnon huumekuskia ja rikollista Suomeen jotta minulla riittää vanhuuteni päivinä runsaasti persepanoja
Kelvoton ja epäpätevä tamperelainen rikoskomisario Juhani Koivumäki
<< Home
