Sunday, November 27, 2005
TALOUSTIETEEN NOBEL PORIIN (julkaistu Porin Sanomissa 25.11.2005)
Porin kaupunki on saamassa uuden budjetin, ja lehdistä olemme saaneet lukea, miten hyvän budjetin valtuutetut ovat taas kerran saamassa aikaiseksi. Terveydenhuoltoon ja sosiaalitoimeen mätetään rahaa kasapäin, eikä lapsimyönteisyyttäkään ole kuulemma unohdettu, vaikka se ei budjettiin asti ulottunutkaan. Palvelut säilytetään luonnollisesti entisellään. Koirat vapautetaan kokonaan veroista, mikä on hyvä asia, sillä pienet tulothan kovin monella koiralla on. Lainaakaan ei ole tarvinnut ottaa kahdessa vuodessa kuin vähän päälle 25 miljoonaa euroa, mikä ei tietenkään ole juuri mitään. Pikainen laskutoimitus kertoo sen olevan vain reilut 300 euroa asukasta kohden, joten pikkujuttuhan tuollaisen velan hoitaminen on.
On tietenkin mahdotonta kuvitella budjettia, jonka ei sanottaisi ottavan erityisesti huomioon lapset, vanhukset, sairaat ja koulutuksen, sillä harvahan näitä asioita vastustaa voi. Puolueopistoissa onkin jo ensimmäisellä kurssilla harjoitus, jossa aloittelevan poliitikon pitää toistaa sanaparia sosiaali- ja terveydenhuolto ja ottaa samalla kasvoilleen ilme, joka erehdyttävästi muistuttaa empaattisuutta. Kun kuitenkin budjetin pääjehu ja kaupungin ykkösdemari Esa J. Wahlman sanoo (SK 22.11), että budjetilla halutaan erityisesti hoitaa myös työllisyyttä, jotta verotulojen kertymä saadaan pidettyä korkeana, on syytä pelätä sanojen olevan muutakin kuin pelkkää poliittista retoriikkaa.
Wahlmanin malli menee siis niin, että palkataan verovaroin lisää työntekijöitä, jotta nämä työntekijät voisivat maksaa kaupungin kassaan lisää veroja. Ainakin minä olin pitkän aikaa mykistynyt tämän idean edessä. Itseasiassa demariryhmälle pitäisi antaa tästä lausunnosta vuotuinen Pelle Peloton -palkinto, sillä kysehän on ikiliikkujasta, jos malli toimii myös käytännössä. Seuraava taloustieteen Nobel lienee ainakin saletissa.
On tietenkin mahdotonta kuvitella budjettia, jonka ei sanottaisi ottavan erityisesti huomioon lapset, vanhukset, sairaat ja koulutuksen, sillä harvahan näitä asioita vastustaa voi. Puolueopistoissa onkin jo ensimmäisellä kurssilla harjoitus, jossa aloittelevan poliitikon pitää toistaa sanaparia sosiaali- ja terveydenhuolto ja ottaa samalla kasvoilleen ilme, joka erehdyttävästi muistuttaa empaattisuutta. Kun kuitenkin budjetin pääjehu ja kaupungin ykkösdemari Esa J. Wahlman sanoo (SK 22.11), että budjetilla halutaan erityisesti hoitaa myös työllisyyttä, jotta verotulojen kertymä saadaan pidettyä korkeana, on syytä pelätä sanojen olevan muutakin kuin pelkkää poliittista retoriikkaa.
Wahlmanin malli menee siis niin, että palkataan verovaroin lisää työntekijöitä, jotta nämä työntekijät voisivat maksaa kaupungin kassaan lisää veroja. Ainakin minä olin pitkän aikaa mykistynyt tämän idean edessä. Itseasiassa demariryhmälle pitäisi antaa tästä lausunnosta vuotuinen Pelle Peloton -palkinto, sillä kysehän on ikiliikkujasta, jos malli toimii myös käytännössä. Seuraava taloustieteen Nobel lienee ainakin saletissa.
