Tuesday, November 22, 2005
Idylli muun maailman puristuksessa (julkaistu Satakunnan Kansassa 22.11.2005)
Tiina Krohn: Kortti Recifestä. WSOY 2005
Tiina Kailana aiemmin tunnetun Tiina Krohnin romaani Kortti Recifestä on kuvaus maailmasta, joka on jakautunut kahdeksi. Yhtäällä on ylemmän keskiluokan asuttama helsinkiläinen puutaloidylli, jossa kaikki on ´´yhtä suurta naurua ja pilailua´´ ja toisaalla brasilialainen slummi, jossa seitsenvuotiaat tytöt strippaavat hankkiakseen elantonsa. Yltäkylläisyys jossa on tarjolla ´´eksoottisia, muhkeita, makeita, intialaisin maustein ryyditettyjä leivonnaisia, abstrakteihin kuvioihin rakennettuja jäädykkeitä, häikäisevään värikirjoon valmistettuja karamelleja, pähkinäkimara, eri mantereita edustavia hedelmälajikkeita´´ kohtaa äärimmäisen köyhyyden, jossa katulapset ovat rikkauden lähde laitonta elinsiirtokauppaa pyörittäville bisnesmiehille.
Ahdistavimpana tämän maailman vastakohtaisuuden kokee romaanin päähenkilö, nuori aloitteleva säveltäjä Amanda, joka yhä aikuisiälläkin etsii omaa luontevaa paikkaansa maailmasta. Lapsuuden ja aikuisuuden välille on jäänyt railo, joka tuntuu imaisevan kaiken elämänhalun sisäänsä, ja jonka taakse se ainut mahdollinen onnen hetkikin tuntuu jääneen. Ainoastaan unien punakylkisillä laivoilla Amanda pystyy toisinaan ylittämään tuon railon, ja vasta kun noista unista tulee yhteinen jonkun kanssa, tuo railo voi kuroutua kokonaan umpeen.
Amandan aviomies, Amandaa huomattavasti vanhempi ortopedi Bertil ei puolestaan ymmärrä Amandan kahtia jakautuneen maailman abstraktia luonnetta, ja hän ryhtyy rakentamaan siltaa Amandan maailmojen välille rahan avulla. Se ei tietenkään onnistu, ja tuosta yrityksestä seuraakin vain suurta tragediaa, josta ei pateettisiakaan aineksia puutu.
Helpointa Kortti Recifestä -romaania olisikin luonnehtia suuria moraaliteettejä sisältäväksi avioliittodraamaksi, sillä Amandan ja Bertilin liitto ei ole suinkaan ainoa, joka puutaloidyllissä säröilee. Onnistuneena tuota tulkintaa ei kuitenkaan voi pitää, sillä niin monenlaisia muitakin aineksia romaaniin on kasattu. Jo mainitun elinsiirtokaupan lisäksi romaanilla on nimittäin jonkinmoista sanottavaa niin lapsettomuudesta, adoptiosta kuin taiteilijan luomisvoiman ehtymisestäkin. Suurimman osan näistä aiheista olisi toki voinut huoletta jättää käsittelemättäkin, sillä liian moneen suuntaan hajoava tarina on omiaan lisäämään muutenkin romaania leimaavaa valjuutta.
Hyvään vetoon Tiina Krohn sen sijaan yltyy pilkatessaan ylemmän keskiluokan teennäisyyttä. Kun sisustussuunnittelija toteaa, että hänen pitäisi laittaa asiakkaalleen sisustussuunnitelman mukaan käyttöohje, jonkinlainen onnellisen elämän käsikirjoitus, ollaan suurten totuuksien äärellä. Heideggeriä siteeraava joulupukki onkin jo sitten kuin oppitunti kaikille aloitteleville ironikoille.
Tiina Kailana aiemmin tunnetun Tiina Krohnin romaani Kortti Recifestä on kuvaus maailmasta, joka on jakautunut kahdeksi. Yhtäällä on ylemmän keskiluokan asuttama helsinkiläinen puutaloidylli, jossa kaikki on ´´yhtä suurta naurua ja pilailua´´ ja toisaalla brasilialainen slummi, jossa seitsenvuotiaat tytöt strippaavat hankkiakseen elantonsa. Yltäkylläisyys jossa on tarjolla ´´eksoottisia, muhkeita, makeita, intialaisin maustein ryyditettyjä leivonnaisia, abstrakteihin kuvioihin rakennettuja jäädykkeitä, häikäisevään värikirjoon valmistettuja karamelleja, pähkinäkimara, eri mantereita edustavia hedelmälajikkeita´´ kohtaa äärimmäisen köyhyyden, jossa katulapset ovat rikkauden lähde laitonta elinsiirtokauppaa pyörittäville bisnesmiehille.
Ahdistavimpana tämän maailman vastakohtaisuuden kokee romaanin päähenkilö, nuori aloitteleva säveltäjä Amanda, joka yhä aikuisiälläkin etsii omaa luontevaa paikkaansa maailmasta. Lapsuuden ja aikuisuuden välille on jäänyt railo, joka tuntuu imaisevan kaiken elämänhalun sisäänsä, ja jonka taakse se ainut mahdollinen onnen hetkikin tuntuu jääneen. Ainoastaan unien punakylkisillä laivoilla Amanda pystyy toisinaan ylittämään tuon railon, ja vasta kun noista unista tulee yhteinen jonkun kanssa, tuo railo voi kuroutua kokonaan umpeen.
Amandan aviomies, Amandaa huomattavasti vanhempi ortopedi Bertil ei puolestaan ymmärrä Amandan kahtia jakautuneen maailman abstraktia luonnetta, ja hän ryhtyy rakentamaan siltaa Amandan maailmojen välille rahan avulla. Se ei tietenkään onnistu, ja tuosta yrityksestä seuraakin vain suurta tragediaa, josta ei pateettisiakaan aineksia puutu.
Helpointa Kortti Recifestä -romaania olisikin luonnehtia suuria moraaliteettejä sisältäväksi avioliittodraamaksi, sillä Amandan ja Bertilin liitto ei ole suinkaan ainoa, joka puutaloidyllissä säröilee. Onnistuneena tuota tulkintaa ei kuitenkaan voi pitää, sillä niin monenlaisia muitakin aineksia romaaniin on kasattu. Jo mainitun elinsiirtokaupan lisäksi romaanilla on nimittäin jonkinmoista sanottavaa niin lapsettomuudesta, adoptiosta kuin taiteilijan luomisvoiman ehtymisestäkin. Suurimman osan näistä aiheista olisi toki voinut huoletta jättää käsittelemättäkin, sillä liian moneen suuntaan hajoava tarina on omiaan lisäämään muutenkin romaania leimaavaa valjuutta.
Hyvään vetoon Tiina Krohn sen sijaan yltyy pilkatessaan ylemmän keskiluokan teennäisyyttä. Kun sisustussuunnittelija toteaa, että hänen pitäisi laittaa asiakkaalleen sisustussuunnitelman mukaan käyttöohje, jonkinlainen onnellisen elämän käsikirjoitus, ollaan suurten totuuksien äärellä. Heideggeriä siteeraava joulupukki onkin jo sitten kuin oppitunti kaikille aloitteleville ironikoille.
