Sunday, October 09, 2005
Turnajaistalouden aika (julkaistu Satakunnan Kansassa 9.10.2005)
Arto Salminen: Kalavale. WSOY 2005
Kun Arto Salminen antaa romaaninsa nimeksi Kalavale ja laittaa sille vielä alaotsikoksi Kansalliseepos, alkaa Salmisen kyyniseen näkemyksellisyyteen ihastuneen lukijan takaraivossa kutkuttaa. Mielessä käy jo sekin, että ehkä kirjahyllyn kunniapaikka on tämän kirjan jälkeen laitettava kokonaan uuteen järjestykseen.
Koska romaani tapahtuu nykyajassa, on tietenkin luonnollista, että runonlaulajilta tätä uutta kansalliseeposta ei lähdetä keräämään, vaan aikamme henkeä saa kuvastaa sen kirkkain ilmentymä tosi-tv. Kuvaahan tosi-tv nimensä mukaisesti todellisuutta. Ei ehkä aivan suoraan, mutta eihän se Väinämöinenkään aivan dokumentaarinen hahmo ollut.
Kalavaleen keskushenkilönä on suomalaisen tv-viihteen konkari Fisu-Hanski, joka vielä vanhoilla päivillään joutuu kohtaamaan uuden ajan irvokkaat kasvot. Mikään pulmunen ei Fisu-Hanski itsekään ole, mutta elämäämme turnajaistalouden aikaa romaanissa edustaa Fisu-Hanskin omistaman tuotantoyhtiön nuori toimitusjohtaja Kasperi, jonka mielestä ´´ainoa moraalisesti hyväksyttävä asia bisneksessä on oman edun tavoittelu.´´ Kasperin johdolla Fisu-Hanski Oy lähteekin tuottamaan uutta tosi-tv-sarjaa Auschwitz, jossa 12 toisen polven työtöntä nöyryytetään keskitysleiriolosuhteissa.
Kyllä moraali silti
bisnestäkin ohjaa
Kasperi ei toki näe asiaa noin vanhanaikaisesti. Hänelle Auschwitz on uuden aallon yhteiskuntakritiikkiä, eikä hän mielellään puhu nöyryyttämisestä vaan sosiaalipoliittisesta kannanotosta. Ohjelmassa tapahtuvat raiskauksetkin todistavat hänestä vain, että ´´elämää ylläpitävä voima on kuitenkin se kaikista suurin. ´´ Toisaalta kuolemaan johtava puukotuskaan ei ole hänestä väkivaltaa vaan ´´vain kahden ihmisen intentionaalisten toimintalinjojen risteäminen´´, joten uudella ajalla näyttää uuden moraalin lisäksi olevan myös kokonaan uusi kieli.
Auschwitzin räjähdysmäisesti kasvanut suosio perustuu ohjelman ympärille tietoisesti synnytettyihin seksiskandaaleihin, mutta kilpailun todellinen kliimaksi on kilpailijoille hengenvaarallisia sähköiskuja antava sähkötuoli, johon ilmaiset sähköt tarjoaa ohjelman pääsponsori Fortum. Toki muutkin yritykset tulevat innolla ohjelmaa rahoittamaan, ja esimerkiksi Sampo-pankki mainostaa itseään sarjassa sloganilla: Sampo kipinöi kanssasi.
Yritysten mukanaolo on toki ymmärrettävää, sillä Auschwitz on julistautunut kestävän kehityksen lipunkantajaksi ja tiettävästi se on ensimmäinen tv-sarja, jolle EU on myöntänyt ympäristösertifikaatin. Onhan se sähkötuolin kuluttama sähkökin vihreää sähköä. Eli ei se moraalisuus ihan vierasta bisneksellekään ole.
Aikamme hengen Salminen on siis taas kerran onnistunut vangitsemaan. Ehkä Kalavale ei nyt ihan heti Kalevalaa sieltä kirjahyllyn kunniapaikalta syrjäytä, ja hyvä niin. Turhan pitkä matkahan sieltä kunniapaikalta lukulampun alle on.
Kun Arto Salminen antaa romaaninsa nimeksi Kalavale ja laittaa sille vielä alaotsikoksi Kansalliseepos, alkaa Salmisen kyyniseen näkemyksellisyyteen ihastuneen lukijan takaraivossa kutkuttaa. Mielessä käy jo sekin, että ehkä kirjahyllyn kunniapaikka on tämän kirjan jälkeen laitettava kokonaan uuteen järjestykseen.
Koska romaani tapahtuu nykyajassa, on tietenkin luonnollista, että runonlaulajilta tätä uutta kansalliseeposta ei lähdetä keräämään, vaan aikamme henkeä saa kuvastaa sen kirkkain ilmentymä tosi-tv. Kuvaahan tosi-tv nimensä mukaisesti todellisuutta. Ei ehkä aivan suoraan, mutta eihän se Väinämöinenkään aivan dokumentaarinen hahmo ollut.
Kalavaleen keskushenkilönä on suomalaisen tv-viihteen konkari Fisu-Hanski, joka vielä vanhoilla päivillään joutuu kohtaamaan uuden ajan irvokkaat kasvot. Mikään pulmunen ei Fisu-Hanski itsekään ole, mutta elämäämme turnajaistalouden aikaa romaanissa edustaa Fisu-Hanskin omistaman tuotantoyhtiön nuori toimitusjohtaja Kasperi, jonka mielestä ´´ainoa moraalisesti hyväksyttävä asia bisneksessä on oman edun tavoittelu.´´ Kasperin johdolla Fisu-Hanski Oy lähteekin tuottamaan uutta tosi-tv-sarjaa Auschwitz, jossa 12 toisen polven työtöntä nöyryytetään keskitysleiriolosuhteissa.
Kyllä moraali silti
bisnestäkin ohjaa
Kasperi ei toki näe asiaa noin vanhanaikaisesti. Hänelle Auschwitz on uuden aallon yhteiskuntakritiikkiä, eikä hän mielellään puhu nöyryyttämisestä vaan sosiaalipoliittisesta kannanotosta. Ohjelmassa tapahtuvat raiskauksetkin todistavat hänestä vain, että ´´elämää ylläpitävä voima on kuitenkin se kaikista suurin. ´´ Toisaalta kuolemaan johtava puukotuskaan ei ole hänestä väkivaltaa vaan ´´vain kahden ihmisen intentionaalisten toimintalinjojen risteäminen´´, joten uudella ajalla näyttää uuden moraalin lisäksi olevan myös kokonaan uusi kieli.
Auschwitzin räjähdysmäisesti kasvanut suosio perustuu ohjelman ympärille tietoisesti synnytettyihin seksiskandaaleihin, mutta kilpailun todellinen kliimaksi on kilpailijoille hengenvaarallisia sähköiskuja antava sähkötuoli, johon ilmaiset sähköt tarjoaa ohjelman pääsponsori Fortum. Toki muutkin yritykset tulevat innolla ohjelmaa rahoittamaan, ja esimerkiksi Sampo-pankki mainostaa itseään sarjassa sloganilla: Sampo kipinöi kanssasi.
Yritysten mukanaolo on toki ymmärrettävää, sillä Auschwitz on julistautunut kestävän kehityksen lipunkantajaksi ja tiettävästi se on ensimmäinen tv-sarja, jolle EU on myöntänyt ympäristösertifikaatin. Onhan se sähkötuolin kuluttama sähkökin vihreää sähköä. Eli ei se moraalisuus ihan vierasta bisneksellekään ole.
Aikamme hengen Salminen on siis taas kerran onnistunut vangitsemaan. Ehkä Kalavale ei nyt ihan heti Kalevalaa sieltä kirjahyllyn kunniapaikalta syrjäytä, ja hyvä niin. Turhan pitkä matkahan sieltä kunniapaikalta lukulampun alle on.
