Jussi Aurén

Vastaan ensin itse: En mitään. Luin yhden kirjan, kirjoitin muutaman rivin huonoa proosaa, mutta mitään mikä olisi tehnyt maailman hitustakaan paremmaksi, en tänään tehnyt. En itseasiassa edes muista, koska olisin viimeksi tehnyt jotain niin tärkeää, mutta toivon, että sellainenkin päivä on joskus ollut.

Olen miettinyt tuota kysymystä, koska olen viime päivät vaihtanut mielipiteitä ihmisten kanssa, joista monet ovat kertoneet, että heillä on tärkeämpääkin tekemistä kuin etsiä itselleen mielenkiintoista luettavaa. Hauskaksi tuon kommentin tekee se, että nämä ihmiset ovat taidekriitikoita, eivät siis mitään jormaolliloita tai björnwahlrooseja, vaan ihmisiä, jotka monet olisivat valmiita leimaamaan täysin turhiksi ihmisiksi. Toki tuo leima olisi epäoikeudenmukainen ja todennäköisesti vääräkin, mutta niinhän leimat niin kovin usein ovat.

Toki olemme puhuneet netistä löytyvästä luettavasta, blogeista ja muusta tämäntapaisesta skeidasta, emme sellaisesta arvokkaasta luettavasta, jonka joku kirjallisuuden portinvartija on hyväksynyt. Kunnioittavatkohan taidekriitikot liikaa portinvartijoita? Täytyykin pitää itseään silmällä ettei vain tuollainen tauti pääse tarttumaan. Epäilen että uteliaisuus saattaa olla hyvä vastalääke tuohon tautiin.

Mutta palatkaamme vielä hetkeksi tuohon otsikossa esittämääni kysymykseen ja siitä johdettavissa oleviin variaatioihin. Ovatko jokapäiväiset askareemme tärkeitä? Mitä tärkeää tavallinen ihminen voi tehdä? Tekeekö esimerkiksi se, että siitä tekemisestä saa palkkaa automaattisesti siitä myös tärkeää?

Eikö olekin aika omahyväistä sanoa: Minulla on tärkeämpääkin tekemistä kuin...