Thursday, April 28, 2005
Jalkapuuta rakentamassa (julkaistu Porin Sanomissa 24.4.2005)
Raha on kumma väline. Äkkiseltään luulisi sen helpottavan elämää, mutta kun katselee ympärilleen, huomaa, että eihän se niin ole. Äärimmäisin esimerkki tästä rahan nurinkurisesta vaikutuksesta on riita, jota Porissa käyvät Satakunnan Elämän Leipä Sinulle ry ja Elämän Eliksiiri -nimiset yhdistykset. Kyseessähän ovat hengellisen aatepohjan omaavat yhdistykset, joista ensiksi mainittu on jo pitkään jakanut köyhille tarkoitettua ruoka-apua. Projekti on saanut paljon ansaittua kiitosta.
Sitten kun Satakuntaliitto myönsi Elämän Leivälle 70000 euron avustuksen, homma alkoikin mennä kiville. Tarvittiin kaksi yhdistystä siihen, mihin aiemmin oli riittänyt yksi, ja hengen miehet ottivat käyttöönsä niinkin maalliset aseet kuin lukkojen uudelleen sarjoittamiset, pankkikorttien takavarikoinnit ja kokouspöytäkirjoilla kikkailun taistellessaan tuosta avustuksesta. Toissijaisesti riidellään myös siitä, millä tavalla painotettua jumalan sanaa sille leipäpussin hakijalle tarjotaan, joten täydellisen farssin ainekset ovat olemassa. Pääasia eli ne autettavat ovat tietenkin tässä riidassa unohtuneet, sillä lehtihaastattelussa (SK 18.4) ilman rahaa jääneen järjestön nokkamies Pekka Nurmi sanoi, että oikeudenmukaisempaa olisi jättää molemmat järjestöt ilman rahaa kuin antaa vain toiselle sitä.
Oikeudenmukaisuus on tietenkin vaikea sana ymmärtää, mutta uskon että kirkon piiristä löytyy niin oppineita miehiä, että näinkin vaikeaselkoiset käsitteet saataisiin taottua hiukan paksumpaankin kalloon. Kirkon piiristä toivon noita opettajia siksi, että jollain maallisemmalla pedagogilla saattaisi pinna palaa näiden sällien kanssa. Toinen hyvä syy on se, että kirkolla oli ennen käytössään opetusmenetelmiä, joita toivoisin nykyäänkin tälläisissä erityistapauksessa käytettävän. Sunnuntaiaamu jalkapuussa saattaisi nimittäin avata aivan uusia näkökulmia oikeudenmukaisuuteen.
Sitten kun Satakuntaliitto myönsi Elämän Leivälle 70000 euron avustuksen, homma alkoikin mennä kiville. Tarvittiin kaksi yhdistystä siihen, mihin aiemmin oli riittänyt yksi, ja hengen miehet ottivat käyttöönsä niinkin maalliset aseet kuin lukkojen uudelleen sarjoittamiset, pankkikorttien takavarikoinnit ja kokouspöytäkirjoilla kikkailun taistellessaan tuosta avustuksesta. Toissijaisesti riidellään myös siitä, millä tavalla painotettua jumalan sanaa sille leipäpussin hakijalle tarjotaan, joten täydellisen farssin ainekset ovat olemassa. Pääasia eli ne autettavat ovat tietenkin tässä riidassa unohtuneet, sillä lehtihaastattelussa (SK 18.4) ilman rahaa jääneen järjestön nokkamies Pekka Nurmi sanoi, että oikeudenmukaisempaa olisi jättää molemmat järjestöt ilman rahaa kuin antaa vain toiselle sitä.
Oikeudenmukaisuus on tietenkin vaikea sana ymmärtää, mutta uskon että kirkon piiristä löytyy niin oppineita miehiä, että näinkin vaikeaselkoiset käsitteet saataisiin taottua hiukan paksumpaankin kalloon. Kirkon piiristä toivon noita opettajia siksi, että jollain maallisemmalla pedagogilla saattaisi pinna palaa näiden sällien kanssa. Toinen hyvä syy on se, että kirkolla oli ennen käytössään opetusmenetelmiä, joita toivoisin nykyäänkin tälläisissä erityistapauksessa käytettävän. Sunnuntaiaamu jalkapuussa saattaisi nimittäin avata aivan uusia näkökulmia oikeudenmukaisuuteen.
