Monday, March 28, 2005
Uhkia itärajan takaa (julkaistu Satakunnan Kansassa 29.3.2005)
Matti Remes: Tappava tuliainen. Tammi 2005
Helsingin Sanomissa julkaistussa syntymäpäivähaastattelussa Matti Remes kertoi, että hän haluaa kirjoillaan varoittaa itärikollisuuden kasvavasta otteesta Suomessa. Niinpä onkin luontevaa, että uusimmassa Ruben Waara -dekkarissa suurin pahis tulee suomalaisen jännityskirjallisuuden nykyään suosimaan tapaan itärajan takaa. Minään otsa rypyssä saarnaavana tuomiopäivän profeettana Remestä on kuitenkin vaikea pitää, sillä vaikka Tappava tuliainen kuvaakin ruohonjuuritasolta venäläisten rikollisten soluttautumista suomalaiseen liike-elämään, Remes kuvaa nuo manööverit niin heppoisiksi, ettei lukija ainakaan Remeksen kirjan itämafiosojen takia yöuniaan menetä.
Paljon muuta heppoista Tappavassa tuliaisessa ei sitten olekaan. Itseasiassa se on ehdottomasti jämäkin kolmesta tähän asti ilmestyneestä Ruben Waara -dekkarista. Remes on siirtänyt tyyliään arvoitusdekkarista asteen tai pari kovaksikeitetympään suuntaan, ja se muutos on tehnyt Ruben Waaralle hyvää. Arvoituksellisia murhia neiti Marplen hengessä ratkaiseva herrasmiessalapoliisi kun ei kovin luontevasti suomalaiseen nykytodellisuuteen istunut. Sellaisella hienotunteisuudella Remes on kuitenkin tyyliään viilannut, että tuskin Ruben Waaran entistenkään ystävien tarvitsee koventunutta menoa säikähtää.
Aiempaa realistisemman maun Remes on saanut romaaniinsa muuttamalla rikostensa tyyliä entistä ajankohtaisemmaksi. Rikosten annostelussakin Remes on aiempaa avokätisempi, sillä soppaan on isketty aineksia nigerialaiskirjeistä aina rahanpesun kautta ihmissalakuljetukseen asti. Ihan kaikki tarinantyngät eivät omaa osaansa kokonaisuudesta löydä, mutta kun tavallinen pienyrittäjä joutuu väkivaltaisen rikollisjärjestön jyräämäksi, on kai jollakin tapaa ymmärrettävääkin, että ihan jokainen yksityiskohta ei omaa merkitystään paljasta.
Henkilökuvaajana Matti Remes ei ole mikään mestari, mutta luontevaa jatkuvuutta hän osaa henkilöidensä ympärille luoda. Nytkin kirjan sivuille palaa Remeksen esikoisromaanissa Tappotanssi vankilaan joutunut Ruben Waaran vävy Janne Beck ja tekee sen vieläpä siihen malliin, että jonkinlaista draamaa voi kuvitella hänen ympärilleen kehittyvän jatkossakin. Ylipäätäänkin Remes kehittelee henkilöidensä elämää sen verran houkuttelevan hitaasti, että senkin takia kuulemma jo työn alla olevaan seuraavaan Ruben Waara -dekkariin kerääntyy aiempaa enemmän odotuksia.
Helsingin Sanomissa julkaistussa syntymäpäivähaastattelussa Matti Remes kertoi, että hän haluaa kirjoillaan varoittaa itärikollisuuden kasvavasta otteesta Suomessa. Niinpä onkin luontevaa, että uusimmassa Ruben Waara -dekkarissa suurin pahis tulee suomalaisen jännityskirjallisuuden nykyään suosimaan tapaan itärajan takaa. Minään otsa rypyssä saarnaavana tuomiopäivän profeettana Remestä on kuitenkin vaikea pitää, sillä vaikka Tappava tuliainen kuvaakin ruohonjuuritasolta venäläisten rikollisten soluttautumista suomalaiseen liike-elämään, Remes kuvaa nuo manööverit niin heppoisiksi, ettei lukija ainakaan Remeksen kirjan itämafiosojen takia yöuniaan menetä.
Paljon muuta heppoista Tappavassa tuliaisessa ei sitten olekaan. Itseasiassa se on ehdottomasti jämäkin kolmesta tähän asti ilmestyneestä Ruben Waara -dekkarista. Remes on siirtänyt tyyliään arvoitusdekkarista asteen tai pari kovaksikeitetympään suuntaan, ja se muutos on tehnyt Ruben Waaralle hyvää. Arvoituksellisia murhia neiti Marplen hengessä ratkaiseva herrasmiessalapoliisi kun ei kovin luontevasti suomalaiseen nykytodellisuuteen istunut. Sellaisella hienotunteisuudella Remes on kuitenkin tyyliään viilannut, että tuskin Ruben Waaran entistenkään ystävien tarvitsee koventunutta menoa säikähtää.
Aiempaa realistisemman maun Remes on saanut romaaniinsa muuttamalla rikostensa tyyliä entistä ajankohtaisemmaksi. Rikosten annostelussakin Remes on aiempaa avokätisempi, sillä soppaan on isketty aineksia nigerialaiskirjeistä aina rahanpesun kautta ihmissalakuljetukseen asti. Ihan kaikki tarinantyngät eivät omaa osaansa kokonaisuudesta löydä, mutta kun tavallinen pienyrittäjä joutuu väkivaltaisen rikollisjärjestön jyräämäksi, on kai jollakin tapaa ymmärrettävääkin, että ihan jokainen yksityiskohta ei omaa merkitystään paljasta.
Henkilökuvaajana Matti Remes ei ole mikään mestari, mutta luontevaa jatkuvuutta hän osaa henkilöidensä ympärille luoda. Nytkin kirjan sivuille palaa Remeksen esikoisromaanissa Tappotanssi vankilaan joutunut Ruben Waaran vävy Janne Beck ja tekee sen vieläpä siihen malliin, että jonkinlaista draamaa voi kuvitella hänen ympärilleen kehittyvän jatkossakin. Ylipäätäänkin Remes kehittelee henkilöidensä elämää sen verran houkuttelevan hitaasti, että senkin takia kuulemma jo työn alla olevaan seuraavaan Ruben Waara -dekkariin kerääntyy aiempaa enemmän odotuksia.
