Sunday, February 13, 2005
Löytöjä kirjailijan harjoituskirjasta (julkaistu Satakunnan Kansassa 13.2.2005)
Paul Auster: Yksinäisyyden äärellä. Tammi 2005. Suomentanut Erkki Jukarainen
Maineensa vakiinnuttaneen kirjailijan pöytälaatikosta löytyy paljon tavaraa, jonka kustantaja uskoo kiinnostavan lukijoita ennenkaikkea kannessa olevan nimen eikä niinkään kansien välissä olevan sisällön takia. Näin on myös uusimman Paul Auster -suomennoksen Yksinäisyyden äärellä kanssa, sillä ilman nimekästä tekijäänsä tätä teosta olisi tuskin koskaan käännetty suomeksi. Kiirettä kääntämisen kanssa ei ole silti pidetty nytkään, sillä englanniksi kirja on ilmestynyt jo vuonna 1982, kun useimmat Austerin teokset ovat saaneet suomenkieliset käännöksensä jo parin kolmen vuoden viiveellä.
Yksinäisyyden äärellä on ennenkaikkea muistelma, ja teoksen ensimmäinen osa Näkymättömän miehen muotokuva muistelee Paul Austerin isää, jonka elämä on jäänyt hänen pojalleen aikamoiseksi arvoitukseksi. Tätä arvoitusta Auster sitten lähtee kirjoituksellaan purkamaan, ja arvoituksen takaa löytyy uusia salaisuuksia ja mysteerejä, joita joku Austeria huonompi kirjailija myös selityksiksi tarjoaisi. Auster ei kuitenkaan siihen sorru, vaan arvoituksen löytäminen, kuvaaminen ja ratkaiseminen riittävät hänelle.
Mysteereihinhän Auster on mieltynyt muutenkin, ja monissa hänen kirjoissaan elämä näyttäytyykin ihmisten väliin jäävänä arvoituksena, jossa satunnaiset sirpaleet muodostavat yllättäviä ja tarinan uuteen suuntaan syökseviä kytkentöjä. Henkilöt jäävät usein aikamoisiksi statisteiksi tässä yllättävien yhteensattumien ohjaamassa draamassa, ja niin käy myös Näkymättömän miehen muotokuvassa. Edes tekstin päähenkilöt, toisilleen vieraiksi jääneet isä ja poika, eivät saa ääriviivojensa sisään muuta kuin joukon terävästi kuvattuja anekdootteja.
Muistista, kirjallisuudesta
ja elämästä ylipäätään
Kirjan toinen osa Muistin kirja linkittyy väljästi ensimmäiseen osaan, sillä tässäkin osassa pohdiskellaan paljon isän ja pojan suhdetta. Tällä kertaa edellisen osan pojasta on nyt tullut isä, yksinäisyydessään kärvistelevä kirjailija A, joka on avioerossa menettänyt siihenastisen elämänsä ja joka muistiinsa turvautumalla yrittää kuroa sitä taas kokoon. Onhan muisti hänen näkemyksensä mukaan tila, jossa jokin tapahtuu toiseen kertaan.
Pelkäksi kadonneen auvon haikailuksi Muistin kirja ei kuitenkaan jää, sillä lähinnä kyse on aloittelevan kirjailijan harjoituskirjasta, johon kirjailija hahmottelee niitä ajatuksia, joita hän tulee myöhemmässä tuotannossaan työstämään kiitosta rohmuaviksi romaaneiksi. Muistin kirja onkin kuin kutsu yhden ajatteluprosessin alkulähteille, ja mielenkiintoista olikin lukea sen kanssa rinnan Austerin hitaammin kypsynyttä tuotantoa ja huomata, mitä kaikkea noista vielä aavistuksen hapuilevista pohdiskeluista on sittemmin ehtinyt kasvaa.
Austerin oman tuotannon lisäksi Yksinäisyyden äärellä houkuttelee lukemaan myös aimo läjän muuta kirjallisuutta, sillä monia ajatuksiaan Auster hahmottelee kirjallisten esimerkkien kautta. Tälläinen syvälliseen argumentointiin pyrkivä ajattelutapa on piristävä poikkeus tässä kirjallista sivistystä karttavassa ajassa, ja ainahan on mielenkiintoista vertailla lukukokemusten herättämiä ajatuksia. Juuri lukuhalun herättäjänä Yksinäisyyden äärellä ansaitseekin muuten ehkä aavistuksen heiveröiseksi jäävän olemassaolon oikeutuksensa.
Maineensa vakiinnuttaneen kirjailijan pöytälaatikosta löytyy paljon tavaraa, jonka kustantaja uskoo kiinnostavan lukijoita ennenkaikkea kannessa olevan nimen eikä niinkään kansien välissä olevan sisällön takia. Näin on myös uusimman Paul Auster -suomennoksen Yksinäisyyden äärellä kanssa, sillä ilman nimekästä tekijäänsä tätä teosta olisi tuskin koskaan käännetty suomeksi. Kiirettä kääntämisen kanssa ei ole silti pidetty nytkään, sillä englanniksi kirja on ilmestynyt jo vuonna 1982, kun useimmat Austerin teokset ovat saaneet suomenkieliset käännöksensä jo parin kolmen vuoden viiveellä.
Yksinäisyyden äärellä on ennenkaikkea muistelma, ja teoksen ensimmäinen osa Näkymättömän miehen muotokuva muistelee Paul Austerin isää, jonka elämä on jäänyt hänen pojalleen aikamoiseksi arvoitukseksi. Tätä arvoitusta Auster sitten lähtee kirjoituksellaan purkamaan, ja arvoituksen takaa löytyy uusia salaisuuksia ja mysteerejä, joita joku Austeria huonompi kirjailija myös selityksiksi tarjoaisi. Auster ei kuitenkaan siihen sorru, vaan arvoituksen löytäminen, kuvaaminen ja ratkaiseminen riittävät hänelle.
Mysteereihinhän Auster on mieltynyt muutenkin, ja monissa hänen kirjoissaan elämä näyttäytyykin ihmisten väliin jäävänä arvoituksena, jossa satunnaiset sirpaleet muodostavat yllättäviä ja tarinan uuteen suuntaan syökseviä kytkentöjä. Henkilöt jäävät usein aikamoisiksi statisteiksi tässä yllättävien yhteensattumien ohjaamassa draamassa, ja niin käy myös Näkymättömän miehen muotokuvassa. Edes tekstin päähenkilöt, toisilleen vieraiksi jääneet isä ja poika, eivät saa ääriviivojensa sisään muuta kuin joukon terävästi kuvattuja anekdootteja.
Muistista, kirjallisuudesta
ja elämästä ylipäätään
Kirjan toinen osa Muistin kirja linkittyy väljästi ensimmäiseen osaan, sillä tässäkin osassa pohdiskellaan paljon isän ja pojan suhdetta. Tällä kertaa edellisen osan pojasta on nyt tullut isä, yksinäisyydessään kärvistelevä kirjailija A, joka on avioerossa menettänyt siihenastisen elämänsä ja joka muistiinsa turvautumalla yrittää kuroa sitä taas kokoon. Onhan muisti hänen näkemyksensä mukaan tila, jossa jokin tapahtuu toiseen kertaan.
Pelkäksi kadonneen auvon haikailuksi Muistin kirja ei kuitenkaan jää, sillä lähinnä kyse on aloittelevan kirjailijan harjoituskirjasta, johon kirjailija hahmottelee niitä ajatuksia, joita hän tulee myöhemmässä tuotannossaan työstämään kiitosta rohmuaviksi romaaneiksi. Muistin kirja onkin kuin kutsu yhden ajatteluprosessin alkulähteille, ja mielenkiintoista olikin lukea sen kanssa rinnan Austerin hitaammin kypsynyttä tuotantoa ja huomata, mitä kaikkea noista vielä aavistuksen hapuilevista pohdiskeluista on sittemmin ehtinyt kasvaa.
Austerin oman tuotannon lisäksi Yksinäisyyden äärellä houkuttelee lukemaan myös aimo läjän muuta kirjallisuutta, sillä monia ajatuksiaan Auster hahmottelee kirjallisten esimerkkien kautta. Tälläinen syvälliseen argumentointiin pyrkivä ajattelutapa on piristävä poikkeus tässä kirjallista sivistystä karttavassa ajassa, ja ainahan on mielenkiintoista vertailla lukukokemusten herättämiä ajatuksia. Juuri lukuhalun herättäjänä Yksinäisyyden äärellä ansaitseekin muuten ehkä aavistuksen heiveröiseksi jäävän olemassaolon oikeutuksensa.
